Yhdessä Väräjää

Villiriisin
jatkuvasta pituudesta
löysin unohtuneen valon, näköä tekevät

Viiltyvää,
tunsin hiilidioksidisi,
värittävän ikkunan suudelman
kuin virustulppaani, auringolle

Vuolas
vangitsematon siemen
luodaan luotteet, kevätkedot
käsien loppumattomissa
uurteiden tryffelit,
ammoisat sykkeet

Valaana,
vakaana
maassa raskaana keveydestä
syntyy koivutähdestä
maailmankaikkeuksia
halaavia puuntukijoita

Vuodeton vuori
sydäntiipiillä,
sinne nahanasuva
yhä vahvemmin
tuettuna

Yhdessä Väräjää
 

Tuntemattomaan Tuntemaan Tunteva

Tuulikruunusta Synnytetty

kuka syntyy, kuka kuolee
kuka kulkuaan kulkee

tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan

syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys

kenen rajoja
et koskaan 
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä 
ääretöntä
hetki kylpee 
ikuisuuden vedessä

atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri     

 

11-11

Sisimmästä sisin
matkoista lyhyin ja pisin
millaista ihmistä kuljetat sekä mihin?

mut ah!,
miks´ kysyä,
kun voi hiljaisuudessa pysyä?

nämä sanat sytytä
Sydämes´ Pyhäs´ Tilas´
Itsein
Ikinykyisyydessä
yritä & löydä
Vuolain Väylä

<3

Rakettimiehen Manifesti

                                            utukudontaa kirjavan auerhymyn otsikko-osingoilla
                                                                    raketti valmiina laukaisuun
                                                                    selkeet säteet, meden edellisyys

                              kallio puhuu tuhansia eri kieliä, sävyisyydellään
                                                                                                 etenee peltopyy                   
                                        kallioihin pyhät kuviot                         kannuskyllyys

                                                           taivas rauhaa rakastaa
                                                           maa kukkuloi
                                                           kaiuten kuuluu äidin sykkeeseen
                                                           lennähtänyt aamunkoi
                                                           sitä maailmansynnyttäjän
                                                           sisään sukkuloi
                                                          

Tajunnas' Siinneet

                                                                             joskus sana saa sinisyytensä
                                                            on olemassa tuoksuva aika ulottuvuuksien äännähdyksillä
                                                            älyä kysyä millä kyydissä pysyä, hetki antautuu saniaisille
                                                                                        vihreä ilma, limittynyt kanvaasi
                                                                                        kutoo lausemekkoja, geometrian preussitila
                                                                                                                                     tajuntana
                                                                                                                      kulkee läpi elon maiden
                                                                                                                                     tajuntana
                                                                                                                      laulaa rakkauden inspiration
                                                                                                                         meneekö kauas juna?
                                                                                                             raidemeditaatio, risti-istunta ja teräs
                                                                                                                       keskittyneen tukevana
                                                                                                                                           zig-zag
                                                                                                                           vapaapudotus tyhjyyteen
                                                                                                                                            tajuntana

Vastakylpenyt Siivekäs Taikamatto

katu on taikamatto 
lentämiseen vaadittava taikasana 
äänettömän kuiskaus 
kauan sitten unohdetuista
 
löytämisen heleys häilyy 
löydetystä askeleesta 
polven kulkuväylä 
on liikeradan myötäilyssä

silitysliikkeen tienviitat
sirkkalehteiset purjelentokoneet
kämmeneistä kuoriutuu
isokaijanen

sydän varmana kuin rakastunut rauta 
mitä väliä ruosteella on?
jos vielä sykkii 
sykkien kuin itse elämä
pyöreissä kiertokuluissa kulmat, nuo muistot
hiovat hioutuvaa ajattoman kuvaa

hihkaise kerran, 
hihkaise läpi koko hengittävän
hilpeät kutsut ja sinut on kutsuttu
jos kutsut itseäsi lähelle nyt kokemaan, tuntemaan, rakastamaan
rakkaus  ravistelee taivasta päällä maan

Mitä on olla kuin aamu vasta kylpeneenä?