Kuolematon Kuolevainen

Iäisyydestä iäisyyteen
Matkalla matkaan
Mietinnän tuntoon
Hetkellisen hurmoon
Iki-itsein heräävään untoon

Kuka kuoleekaan, kuka syntyykään
kuka kulkuaan kulkeekaan
kuulee kuinka käy
oman kristallisen soinnin
kuulossaan

Kuinka värähde kuin sampoinen
Kuinka ihme kuin ikiaikainen
Oppi kahden muotoinen
Yhden olo
Ekstaattinen
Sillä sallittu on
Ei-mikään ja Kaiken-lainen
Pyhän elon
Olen-vainen
Kuolematon Kuolevainen

Tuulikruunusta Synnytetty

kuka syntyy, kuka kuolee
kuka kulkuaan kulkee

tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan

syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys

kenen rajoja
et koskaan 
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä 
ääretöntä
hetki kylpee 
ikuisuuden vedessä

atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri     

 

Kirjokannen Kantaja

Terve Kirjokannen Kantaja
Runoi Sanoi: "Valos on niin Loistava"
Hengität henkeä materiaan
Harhan haamujen haihtues
Olet toteava: Yks Ja Sama
Ykseydest' Antaja, Ottaja
Ei nouse Tappara
Vastavoiman olles' liian Valtava
Mut tietää sen, Kirjokannen Kantaja
Olkapäille Otavan
Pohjantähden Pitoja
Suor'na Sammasta
Syntyhetkest' Todistavi
Yhtä Hammasta
Ymmärrys Parantaja
Sen Soi laulullaan
Kirjokannen Kantaja
Sampo taottuna
Aukee kolmannen kuva
Liki näkevä
Korkealta Katsova
Nöyrästi on Kruunuaan
Kirjokannen Kantaja