Tiitiäisen Luo

tiitiäisten munimat kukkaseppeleet

antavat viivähtää

syksystä höyryävän liikenteen

auringon armaana

kangastus kantaa painavimmat

koura kuin koura

koiran nauruna nauliintuu

vihreään valoon

pudonnut kivi veteen taittuneessa ovaalissa

kiikaroidaan uskon tilaa

mahdolliseen

jännite

matot kutovat itse itsensä

tasasta vaihtoon

räsyjen silkki kutojan sähköllä

selitä nyt selittämätöntä

olla olemassa luulo tiedon lotossa

yksi oikein

väärä viruu juopumisesta iloisena

sammumisen ja nerouden rajaviiva

kantaa rantaan

hatarana

jakartan karttaa

kaljuusit lipuvat nopeusrajoituksetta

luonnon mukaan

luontokuvaan

luonnon laumaan

luonnon kaulaan

luonto nauraa ja

luodulla auraa

Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Yhdessä Väräjää

Villiriisin
jatkuvasta pituudesta
löysin unohtuneen valon, näköä tekevät

Viiltyvää,
tunsin hiilidioksidisi,
värittävän ikkunan suudelman
kuin virustulppaani, auringolle

Vuolas
vangitsematon siemen
luodaan luotteet, kevätkedot
käsien loppumattomissa
uurteiden tryffelit,
ammoisat sykkeet

Valaana,
vakaana
maassa raskaana keveydestä
syntyy koivutähdestä
maailmankaikkeuksia
halaavia puuntukijoita

Vuodeton vuori
sydäntiipiillä,
sinne nahanasuva
yhä vahvemmin
tuettuna

Yhdessä Väräjää
 

Tajunnas' Siinneet

                                                                             joskus sana saa sinisyytensä
                                                            on olemassa tuoksuva aika ulottuvuuksien äännähdyksillä
                                                            älyä kysyä millä kyydissä pysyä, hetki antautuu saniaisille
                                                                                        vihreä ilma, limittynyt kanvaasi
                                                                                        kutoo lausemekkoja, geometrian preussitila
                                                                                                                                     tajuntana
                                                                                                                      kulkee läpi elon maiden
                                                                                                                                     tajuntana
                                                                                                                      laulaa rakkauden inspiration
                                                                                                                         meneekö kauas juna?
                                                                                                             raidemeditaatio, risti-istunta ja teräs
                                                                                                                       keskittyneen tukevana
                                                                                                                                           zig-zag
                                                                                                                           vapaapudotus tyhjyyteen
                                                                                                                                            tajuntana

Minusta Meriytyy

Onko hetki
minuuden pisara
valtameren
kyynelehdinnässä ?