Unten Liike

olipa kerran mahti nimellä
tavujen välistä, se lausumattomuus
katsoa silmälasimaisesti
syvämielellä

kuuluuko pala
peliin, yhteisesti
heijastuneeseen peiliin

kysyy kengänkopse
ja
kanjonimainen kaiku punahiekassa
kuuluvan kissaviiksikarva
saattaa särähtää kuinka kuin kyyn kieli
hiiren sydänliikkeessä
syödä hetkeä, juoda nuortavanhaa
yksi on kaksi
matemaattisesti myötälepäävälle
hän, joka kättelee hikeänsä niistäen
taas tässä, eritteitä herättämässä
me olemme, me olemme
yksi satukansa

millainen uni tänään?

Tuntemattomaan Tuntemaan Tunteva

Veiston Väistämättömyys

veistämisestä kuuluu okaattoman laulu 
ynnätyt äänet kevätmaisemaan 

yritys, tuo tahdon
lataumaan laituroitunut 
pyrkimys uurtaa syviä laaksoja otsalle 
viivoitettu keskittyminen 
näkymätön käsi laulaa v-kirjaimen 

suu hellittää otteensa
ja sana saa muistinsa 
kuin illalla tapahtuvat häät 
auringonlaskun ja puiden unen syleillessä 
virta voimistuu 
oman totuuden vaaleansinessä
”rakastan”, ei tarvitse sanoa
olkapäiltä nousevat siivet 
sanattomassa lemmessä
kehräävät ikijoelle 
tervaisan veneen

lipuvaan liukuu, 
loven aariaan