kuka kulkuaan kulkee
tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan
syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys
kenen rajoja
et koskaan
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä
ääretöntä
hetki kylpee
ikuisuuden vedessä
atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti