Kuolematon Kuolevainen

Iäisyydestä iäisyyteen
Matkalla matkaan
Mietinnän tuntoon
Hetkellisen hurmoon
Iki-itsein heräävään untoon

Kuka kuoleekaan, kuka syntyykään
kuka kulkuaan kulkeekaan
kuulee kuinka käy
oman kristallisen soinnin
kuulossaan

Kuinka värähde kuin sampoinen
Kuinka ihme kuin ikiaikainen
Oppi kahden muotoinen
Yhden olo
Ekstaattinen
Sillä sallittu on
Ei-mikään ja Kaiken-lainen
Pyhän elon
Olen-vainen
Kuolematon Kuolevainen

Ohimeneväksi

Prisma piirittää jokaista iiristä

tunnitonta tunnelia, 

jonka dialogina aamuauringon rakastelu havahduttaa

yhä virittyvämpään aikaan,

kuun kaarien kauriinjuoksuun

leijonanharjainen kvasihologrammi

koteloituu

tyynen tuntevaan

valon kuiskaus piirtää iltaan

säyseyteen silittyviä

sävysyvyyden siivillä

selittämätöntä selittäviä

arjen harmaa kuninkaallisessa

loistossaan

untuva kelluvana linjautumisena

on kuin on

pelipeilien pastellitulkintaan

ajautunut irtopuu virran ravistelemana

taivas kirkkaudessaan tuulten myötä

jokayönä

mitä tahansa heijastuu,

se muutoksessa rakastetaan

kohdalleen eläväksi

ohimeneväksi

Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Eläköön

Elämä Elää 
omaa
Elämäänsä 

Tuulikruunusta Synnytetty

kuka syntyy, kuka kuolee
kuka kulkuaan kulkee

tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan

syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys

kenen rajoja
et koskaan 
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä 
ääretöntä
hetki kylpee 
ikuisuuden vedessä

atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri     

 

Vastakylpenyt Siivekäs Taikamatto

katu on taikamatto 
lentämiseen vaadittava taikasana 
äänettömän kuiskaus 
kauan sitten unohdetuista
 
löytämisen heleys häilyy 
löydetystä askeleesta 
polven kulkuväylä 
on liikeradan myötäilyssä

silitysliikkeen tienviitat
sirkkalehteiset purjelentokoneet
kämmeneistä kuoriutuu
isokaijanen

sydän varmana kuin rakastunut rauta 
mitä väliä ruosteella on?
jos vielä sykkii 
sykkien kuin itse elämä
pyöreissä kiertokuluissa kulmat, nuo muistot
hiovat hioutuvaa ajattoman kuvaa

hihkaise kerran, 
hihkaise läpi koko hengittävän
hilpeät kutsut ja sinut on kutsuttu
jos kutsut itseäsi lähelle nyt kokemaan, tuntemaan, rakastamaan
rakkaus  ravistelee taivasta päällä maan

Mitä on olla kuin aamu vasta kylpeneenä?

Elossa

        jää sulaa
              vaihtuen peilin lasiksi
              en enää näe itseäni
              -katson kevääseen

tuntien tuntien kääntyvän
hetken helmiksi
kasvavat heijastukset piirtävät
ajatuksettoman näkymän
tanssivaksi nauhaksi 

jokin jatkuu, jokin nimeämätön
muuttuen minuuden kirjaviksi
säteileviksi silmiksi
näkeminen on tuntemista
tunteminen on näkemistä

sanattomat jäähyväiset
lausuen menneelle talvelle
jokainen henkäys on suutelemista
auringon aarioihin
noususta laskuun

uppoaa sulaneeseen
salattuun veteen,
Rakkauden lähteeseen
yhteyteen


Tämä runo on syntynyt Elossa- tanssiprojektin eräässä toukokuisessa tapaamisessa.
Elämän tanssi jatkuu, onneksi tämä(kin) projekti. Mahtavat ihmiset muistuttavat, miten olemme, elämme ja teemme yhdessä elämästä elämänmakuisen. Onneksi on, yhteys.
Syksyllä tanssiesityksen voi kokea Turussa. <3 

Vaieten

Vaieten

           laskeudut yön sylin 

           huomaan

(rakkaudella)

Vaieten

           kysyt toden ja

 

           nukutun lumen

           olemassaolosta

(totuudenmukaisuudessa)

Vaieten

          työnteko Aaltoilee

 

          tehdessäsi Itseäsi

          läheisten läheisyyttä läheisemmäksi

(voimaantuu)

Vaieten

          tiedät tietämättömyydelläsi,

          käsität muodon

          vitsin kätesi levossa

(lähteellä)

Vaieten

          lennät aamua kohti,

          hauta-arkussa

          muiston vaino tuoksu

          erään tutun fragmentti

Vaieten Olet Olen+massa

Aamusta Iltaan Yhdessä

Antamalla ei menetä
                        vaan saa
  
Olo olla 
              aamusta iltaan

Pimeydessä täyttyen
    keskittyneessä hiljaa

Piste ovensa avaa
      valo pisteensä
                         maalaa

Antaa Antautumisen
                 liian poistaa

Lian liinan pukeminen
             puhdistamisen
          opetuksia toistaa

       Kertaa kymmeniä kertoja
             yhdessä liottaa
            pyöreässä nollassa 
      kiinteytyksen kirjoituksia
                        lopettaa

Rintakehäsi auringon rusko
      uskosi sisärungossa
yhä vahvemmin loistaa

Elon maailmanpuu
leikkisen kiemuraisessa
oksistossa

Yhden suoraa
                     Todistaa       

     

Joulun Lempi

Tuikun Talin Keskiössä
             Sulattaja
Hengestä Huurtuu
             Jäätyvä Ikkuna

Jätetyt Jäljet
kuin hiljaa poskille painetut 
Suudelmat

Käy Kelloton
kuin Sydän Lemmestä

Kuvitelmat
Mukavissa Mielissä Haipuvat
Turvallisin Turkis
Sisältä, sykkivässä taipuva

Joka päivä kysyvät kädet,
eikö Meitä luotu Halaamaan,
Lämpöä Jakamaan?

Kultaisen Kotkan Ilmaviisaus

Kun hengität olemassaolon

Keveyttä, Kultaisen Kotkan

ilmaviisaus

Luo Luottavan Liidon.

Kun antaudut Kaikenkattavan

hiljentävään hellintään -

On kuin Universumi olisi

Äiti, joka

Rakkaushalauksellaan

ottaa sinut 

tukevaan otteeseen.

Ehjän avoimet siipesi

ovat auki vastaanottamaan

ja antamaan koko olemuksesi

Korkeista Korkeimman

Tahdon Linjaukseen.

Näin yksilön seitsenportainen

pitkä kiipeäminen saavuttaa

kirjokannen sateenkaarisen

loiston.

Selkeä tyhjyys kaikessa.

Kiitos, oi Sisäinen Mestarini.

Äänittäjä

äänikeho
lentävä kivileipä
kehien kaiku veden päällä

puheleva

laulaa korvallaan

syväresonanssiin

tarkalla kuuntelulla matkaavaa

pitkällään värinäkylvyssä

hyrisee hynttyyttömyyden hymyä

paikka vaihtaa tilaa
kuusisyke sekuntiin
kylmä vaihtuu kuumaan

jotain sieltä väliltä
-syyshehku pölyn laskeumassa
kuvattu lämpö lepattaa loputtomuuttaan

vapautunut tärinä
aito filmirulla

kelattuna

Olen vihdoin
yläsävelsarjan äänittäjä
kurkunpään on helppo kävellä

beatles-tyyliin suojatiellä

seuraus:

tehokkuus, eloisuus

ja tajun toisenkaltaisuus

laulu, hipat, herkän hipaisu,
suolamurunen luomuyrteillä,
katsekisat, mietiskely hikoilussa,
aamun lupaus, turpeen tuoksu
sekä valaan serenadi

kaikessa ääntä

Kuuluu elämä
ja lujaa
hiljaa

Nimetön Tammisaaren Lady Unikuiskii

theta -taajuudessa
uneksii
kehokiikun unista,
joista
kuiskaus kuulas herkkä
muodokkaan korkea ääni
nimeäni hyväili:

betoniin särkyvä kristallipikari
aamun ensi lemmessä
volgansienen pehmeä
ehjyys
selkeä <3tehtävä
etsivä
ilman Koististakin
löytävä

ollos' lämpöinen käs' pelkkä
keskeiselle
karhuvoimainen
sähkömagneettinen kenttä

tukipylväs <3-klinikkakikka
ekomarketin alennus
tarjosit sitä
Sinä

elämänlupauksella maalatut huulet
ja alkusyksyn kesy tuuli

peilit säihkyttimes' suuret
ja alkuhuuman ihokuuri

myrrysilon ja intohimon tulipalos'
suloroihu

pintaliito editoitiin syväsukellukseksi
- puet minua ihmissoihtu

kiikkerän kohtauksen kohtalokas tanssi
vuorilohtu

valkeileva lempii kaikkeen

kuin jotain valtavaa
yöltä muistuu

Sinun sivuusi
saa elämänkirja
uuden taitteen

sydänhymyssä herää hän,
joka nukkuu.

Ilmailija Fundeeraa

ilmalla kyllästetty
kiiltokuvan keihästäjä
kuulee
linnun lennon
läppien lovella
sykyttimessä
ituilevassa suursytyttimessä
coltittomassa
 "tuonne halajaa astua
   ilmavirtain hyväilyyn" 

kaipuu kaakattaa kuin mokomakin
aamukukko

innostuminen auringosta
ilmileikkii, impiliekkii,
ihostaan iloisen näkövinkkelistä
solkisulka sulaa onneen

tarpeeksi horsmansiemenen kaltainen
ajatusten tunnustelu
se juhannusvasta
voi naulata kotkansiipiä
eksistenssin aaltoilevaan kokemussopukkaan

suojassa lymyilevä saattaa saada
leimasimesta diagnoosiinsa ajatus-allergian
F.U. kun et tajunnut
tajunnan tonnettain
tärähtelevää dynamiittimaista tynnyriluonnetta

SiINÄ on voimaa
puhumattomana proteiinihirmuista
ja ankarista ähistelyistä

munaa löytyy kanalasta:
pääkopastasi
sekä kehottomasta värisevästä auramajasta
elon puuhellaan puuhaillaan,
puhellaan, puhalletaan
unelmia siivekkäiksi
päämäärätietoisiin lentoratoihin
Käsitellään käsittely
täsmää tämä, ylös nyt.
näkökulma katsevinkkeli
löytynyt

Synnyttää Kuolemanviittaa

Minä Olen

                   ... Syntynyt vuolemaan tuskasta puhdistavia kyyneleit'
                   ... Syntynyt hereille kivuissain
                   ... Syntynyt aamu-aurinkona säteillen anteeksiantoa ympärilleni
                   ... Syntynyt Harhojen haudasta Kuolemaan uusiin
                   ... Syntynyt Kuolemaan Rakkaudettomaan
                   ... Syntynyt syvää Sydänsyvyyttä Kaivamaan
                   ... Syntynyt satuttamaan ja siitä Rakkaudesta oppimaan

Niin,
Minä Olen
        
                    ...Kuolemasta Kuolemaan syntynyt Elämään
                        ja
                        pukemaan Kuolemanviittaa
                    Se suurinta Arvostusta opettaa

Syleilemään
Yrittämään
Anteeksi pyytämään
Ihmeitä löytämään
Kyynelistä märkään paperiin kirjaimia siirtämään

Vähitellen opin
Säteilemään
Varjoisaan
Rakkautta

Kuolema ilta-auringon mukana
ja syntymä neitseellisenä muutoksen alkuna

Kosmisen Klovnin Suudelma

Miten naurettavaa onkaan ihmisen pienoissuuruus
Kun juurtuu, taivas avautuu
Alhaalta ylös, ja takaisin koko matkaa
Oppikoulu tunnetaan elämänä

Ihmisyyden vihkoon väritetty ilon keltaa, surun sineä ja kaikkea siltä väliltä
ehkä rakkaus ja pelko tehokkaimpia värjääjiä,
jollei värvätä järviruokoa juuttikankaisiin

ja mikä onkaan totta, ehkä siksi silmät avautuvat aamuisin
ja synnyttävät pakurinhöyryistä huomenta aamu-auringon sarastuksen kera
Onhan se, kuten osa on pakosti kotoisin Venukselta
niin kaunoista kompostia tekevät lannoittamaan Maan kamaraa
ja mikä kamalaa, se avartaa
kakkaava kukkokin kaakattaa
varjoissa suurimmat valonvuot
ja epämukavassa tekeminen vahvistaa varmuutta
olemassaololle

miksi itken, enkä antaudu rakkaudelle?
Elefantin nenälima kuultaa kosmista suudelmaa
sillekin nenäkannun kippis
kristallisuolattuna ringiksi
kaunis hänkin, niine nenäkarvoineen
Saisinko nyt kielikurssin loppukokeen, oi Kosminen klovni?

Kirjokannen Kantaja

Terve Kirjokannen Kantaja
Runoi Sanoi: "Valos on niin Loistava"
Hengität henkeä materiaan
Harhan haamujen haihtues
Olet toteava: Yks Ja Sama
Ykseydest' Antaja, Ottaja
Ei nouse Tappara
Vastavoiman olles' liian Valtava
Mut tietää sen, Kirjokannen Kantaja
Olkapäille Otavan
Pohjantähden Pitoja
Suor'na Sammasta
Syntyhetkest' Todistavi
Yhtä Hammasta
Ymmärrys Parantaja
Sen Soi laulullaan
Kirjokannen Kantaja
Sampo taottuna
Aukee kolmannen kuva
Liki näkevä
Korkealta Katsova
Nöyrästi on Kruunuaan
Kirjokannen Kantaja

Matka Yhdes Synnys

Syysvalon Loimutessa Oranssi Palaa
Uhkeimmassa Asussaan Vaahteraa
Luonnon kirjomast' Kirjavast' Spektrist'
Punahehkun Liittämällä 

Yhdyntä Yhdessä Ykseydessä

Nouskoon Luontoni Lovisesta
Haltijani Haon Alta
Kunnes Tuntuu Valoisalta

Nouse Luontoni Lovesta
Syntyni hyvin syvästä
Nouse tänne siunaamaan
Avaudu Sydän Rakastaan

Nouse Luontoni Lovesta
Syntyni hyvin syvästä
Maan Kolosesta
Sukuketjus' Äärettömäs' Ääris'

Hiljenee Illan hämärtyessä
Tuhansien Galaksien Liitäessä ohi
Tähdet Tuikkeellaan Todistavat Taivasta

Itsen Yhteydes kuuntelee
Miten Hetken Ikuinen Ilo
Suutelee näin Luonnon

Sykkeeks Kosmiseks Muuntelee 
Violettii Liekkii

Tietoisuuslento. OlemassaOlo. Yks On
Ukko Soi Tiedon

Lähtehestä korkehesta
Yläsistä Kultakaupungeista
Jossa VALO on arkihista
Arkkimerkki Arvokkahista

Kruunupäänä Avananna
Kipinöistä ura uusi urkenevi
Laajemmille laulajoille
Runsahammille Runoille

Suo Sulo Suunnattomuutes
Soikoon Suloisuus Runois
Sielunpolkka Parantavainen
Sananen Sievän Soiva Suloinen

Tiehisistä Osoittajan Otavan
Pystypalkkiin Sampopankkiin
Pikkasihihe matkaa Oikehelle
Saavut YLISILLE

Purkautuu & Avautuu

Välillä

Ikuisuuden Todistaman hetken

Kivun pisteellä

Paljon kerrottavaa

Ilman sanoja

Huoahtaa, vavahduttaa

Mitä näkyy peilillä?

Pinnalla Naamareita

Narrilla Naurunalaisia rooleja

Hiuksenhienon hennon syvimmällä

Havaitsija

Kokien Pimeyden sekä Valkeuden

Hyväksyen 
Nuppu Tuhatteräiseen

Puhjeten

Olen Mitä Olen

Olen Mitä Olen

Antaudu! Antaudu! Antaudu!

Ja joen Virtaus Löytää

Uudet Uomat

Virtaus Vapaana

Lataus Antautuneena

Purkautuu. Sopiva Toimen Loimi

Kehittävä Ilmaus Rakentavasti Toimii

Kaikki Unohtuu

Iäisyyden Ajattomas Ikihetkes

Soi Siis Sielu

Näin Selityy Kirkkaus

Silmien

Paine Hiotunut

Valtavan vapauttava Valo

Kasvaneet siivet

Hengen Ikiairut

Kotiin

Oma sisäinen loistos arvokkaampaa kuin miljoona timanttia

Polulla sateenkaari harmonisoituu siittäen Toivoa

Kuuntele tyhjyyden hiljaisia Valaisevia kuiskauksia

Näe sisimmän ykseys-yhteyden salaisuuksia

Sinä olet minä. Minä olen sinä

Henkevä suuryhteys, Kaikk’ ja ei mitään

Olemas oleva on siinä

Kunnes kahdest’ tulee Yksi

Mikään ei Itseensä vihkiytymistä ennen riitä

Ja siitäkään kasvu ei lopeta itämistään

On mitä On

Löytynyt, kypsynyt

Maailmanpuu pystys nyt

Ennen eksynyt

Iäsyydessä syttynyt Ikilyhdyt

Kristallist’ Ydint aina Ilmentynyt

Polku Itseen uskolla löytynyt

Olet ikuisesti suojattu ja rakas

Vaikeuksien kaut’ löysit polun takas

Kotiin, Kotiin, Kotiin…….