maanantai 2. tammikuuta 2017

Yhdessä Väräjää

Villiriisin
jatkuvasta pituudesta
löysin unohtuneen valon, näköä tekevät

Viiltyvää,
tunsin hiilidioksidisi,
värittävän ikkunan suudelman
kuin virustulppaani, auringolle

Vuolas
vangitsematon siemen
luodaan luotteet, kevätkedot
käsien loppumattomissa
uurteiden tryffelit,
ammoisat sykkeet

Valaana,
vakaana
maassa raskaana keveydestä
syntyy koivutähdestä
maailmankaikkeuksia
halaavia puuntukijoita

Vuodeton vuori
sydäntiipiillä,
sinne nahanasuva
yhä vahvemmin
tuettuna

Yhdessä Väräjää
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti