Kuolematon Kuolevainen

Iäisyydestä iäisyyteen
Matkalla matkaan
Mietinnän tuntoon
Hetkellisen hurmoon
Iki-itsein heräävään untoon

Kuka kuoleekaan, kuka syntyykään
kuka kulkuaan kulkeekaan
kuulee kuinka käy
oman kristallisen soinnin
kuulossaan

Kuinka värähde kuin sampoinen
Kuinka ihme kuin ikiaikainen
Oppi kahden muotoinen
Yhden olo
Ekstaattinen
Sillä sallittu on
Ei-mikään ja Kaiken-lainen
Pyhän elon
Olen-vainen
Kuolematon Kuolevainen

Pulppuilevaan

Keventyäkseen herkistymiseen,

kuullakseen lintujen laulusta kaikessa kaikuvan

syntymättömän musiikin

Harmonia ei täytä avaruutta,

syyttä sen sisältää

seuravaan pää hiljennetään

polariteetit pelkistyvät

pikkumyymaiseksi maisemaksi

Puu palautuu alkujuureensa

neliöiden neliöön

luottamuksen elektronisuihkuun

kanssadiplomatian kansaan

symbioottiseen mykorritsaan

jättiläisen vatsaan

kolmeen sanaan

Kiitos Rakas Anteeksi

Eväiksi, kehollistuman saatteeksi

senpäivään sulautunut

hiuksikosta hoksaava karsikko

vetteistyy

palava meri

pulppuavaan

Tähdenhento

Läpi tähtien, Tiettömien teiden
Itsestään täyttyy tyhjästä
Keskeisen Synergia Seitsentasoiseen
Tasapainottuen kuin sykkiväiset Seulaset
Olevaisuuden pitkänmatkankulkija
Pohjantähden valonpoika
Venuksen suudelma
Väliin silmien sulkija
Askeltaa avaaja, Ikuisuutta halaava
Jokin virtaa
Joki ilman pintaa
Joessa meri, pisarassa kaikki
Vuori lepää painollaan
Tähdätään tähtiin
Tule tulileikkiin noella
Nokare maata, pala taivasta
Sinä siinä Välissä Välität Välitöntä Välittämistä
Nyt ja aina
Johdat polkua Kohti Tähtiä

Kohtalokas Valinta

Voivatko asiat olla niin yksinkertaisia,

että niistä voi valitsemalla tehdä

joko vaikeita tai helppoja?

Tuntemattomaan Tuntemaan Tunteva

11-11

Sisimmästä sisin
matkoista lyhyin ja pisin
millaista ihmistä kuljetat sekä mihin?

mut ah!,
miks´ kysyä,
kun voi hiljaisuudessa pysyä?

nämä sanat sytytä
Sydämes´ Pyhäs´ Tilas´
Itsein
Ikinykyisyydessä
yritä & löydä
Vuolain Väylä

<3

Elossa

        jää sulaa
              vaihtuen peilin lasiksi
              en enää näe itseäni
              -katson kevääseen

tuntien tuntien kääntyvän
hetken helmiksi
kasvavat heijastukset piirtävät
ajatuksettoman näkymän
tanssivaksi nauhaksi 

jokin jatkuu, jokin nimeämätön
muuttuen minuuden kirjaviksi
säteileviksi silmiksi
näkeminen on tuntemista
tunteminen on näkemistä

sanattomat jäähyväiset
lausuen menneelle talvelle
jokainen henkäys on suutelemista
auringon aarioihin
noususta laskuun

uppoaa sulaneeseen
salattuun veteen,
Rakkauden lähteeseen
yhteyteen


Tämä runo on syntynyt Elossa- tanssiprojektin eräässä toukokuisessa tapaamisessa.
Elämän tanssi jatkuu, onneksi tämä(kin) projekti. Mahtavat ihmiset muistuttavat, miten olemme, elämme ja teemme yhdessä elämästä elämänmakuisen. Onneksi on, yhteys.
Syksyllä tanssiesityksen voi kokea Turussa. <3 

Rakentava Muuntuu

Pysäytetty

Näkyvä Sytytetty

Hetken hetkessä

hetken itken
hetken hymyilen

hetkessä
ikuisuuden
           olen

Itsetietoinen

kaiken tekemäni

kaiken tekemättä jättämäni

kaikkien ajatuksieni, tunteideni

sekä unelmieni

taustalla

on

hiljainen minä

itsestään tietoinen itse

se katsoo hyväksyen

se hymyilee

olemassaoloaan

ikuisuuden ääretöntä

vointiaan

sen voi kuulla täysin hiljaa

sen voi löytää kaiken kadotettuaan

sen voi saada kaikesta luovuttuaan

sen voi elää kuoltuaan

linjautuminen siihen

tarkoittaa

anteeksiantamista, irtipäästämistä

puhdasta rakkautta

tekemisessä, olemisessa, läsnäolossa

kaikessa

se olet

sinä itse

viattomuudessa sen katse

Vaieten

Vaieten

           laskeudut yön sylin 

           huomaan

(rakkaudella)

Vaieten

           kysyt toden ja

 

           nukutun lumen

           olemassaolosta

(totuudenmukaisuudessa)

Vaieten

          työnteko Aaltoilee

 

          tehdessäsi Itseäsi

          läheisten läheisyyttä läheisemmäksi

(voimaantuu)

Vaieten

          tiedät tietämättömyydelläsi,

          käsität muodon

          vitsin kätesi levossa

(lähteellä)

Vaieten

          lennät aamua kohti,

          hauta-arkussa

          muiston vaino tuoksu

          erään tutun fragmentti

Vaieten Olet Olen+massa

Totuus Toden Kotini

totuus on nimeni

rakkaus kotini

pyhässä yhteydessä

yhä etsivi

ja siitä luopuvi

maailmankaikkeus

on kotini

totuus nimeni

sulaudun osaksi

suuren palapelin

sallin sen tulevi

unelmieni kodiksi

tekojeni temppeliksi

siellä kaikessa tekeminen

ei ole enää tekemistä

vaan totuuden ylistämistä

itsestään itseen

kehon, sielun ja mielen

yhdistämistä

seuraa iki-rauha

totuus olkoot

tahdon alaisen rakkauden nimi

toden kotini leposyli

Aamusta Iltaan Yhdessä

Antamalla ei menetä
                        vaan saa
  
Olo olla 
              aamusta iltaan

Pimeydessä täyttyen
    keskittyneessä hiljaa

Piste ovensa avaa
      valo pisteensä
                         maalaa

Antaa Antautumisen
                 liian poistaa

Lian liinan pukeminen
             puhdistamisen
          opetuksia toistaa

       Kertaa kymmeniä kertoja
             yhdessä liottaa
            pyöreässä nollassa 
      kiinteytyksen kirjoituksia
                        lopettaa

Rintakehäsi auringon rusko
      uskosi sisärungossa
yhä vahvemmin loistaa

Elon maailmanpuu
leikkisen kiemuraisessa
oksistossa

Yhden suoraa
                     Todistaa       

     

Sopu Sijaa

Taivasvaeltajan Kyinen Taival

lähtökohdaltaan aurinko-olemus
kaikessa lähde-energiassaan

ei oltu vaipalliselle opetettu
kuvittelemaan nokiajatuksia,
tummentamaan originellia
viatonta puhtaalla 
pitkän matkan
hopealla
maalattua kangasta

näkymätön kultalamppu
loistaa ainiaasta

mut
luotu
peittopäällysteinen
yökköslauma
kasvoi
pienistä haavoista,
itkemättömistä suruista.

paon vaolla
tupakoitiin piipputehtaiden
imussaan automaatti-keuhkoilijoita

eihän varjoa näe,
kun vain kylliksi sulkee
silmänsä.

pimeyden lisääntyessä
identiteetti tiukkenee

naamion nyörit
porautuvat yhä kireämmälle,
kunnes jonain päivänä
aivot kahdentuvat

kuviteltu epäintegraatio
vauhkoonnuttaa
vakavat mieliapinat

tylsä puukko pelollansa erottaa
jostain mihin avioeropaperit eivät pysty

haasteena avata solmuja
antautua yhden yhteyteen
puhdistaa kuukeho, ajatusradat
sekä kiillottaa sydänpyhäkkö
ja olla oman elämänsä kippari

suuntana taivas
lentävällä hollantilaisella
onhan sieltä syntynyt
maailmanemon
sydänkammiossa

hiljaisuuden äänessä
tuulien teitä
aaltojen yllä
kastelematta
taivasvaeltaja
rakastaa
yhdessä
matkaten tähdissä

Pysähtyneen Hiljaa Ajaton

katson aikaa
näen ajattomaan

pysähdyksissä

maailma pyörii
tunnekarusellin
ympyrässä

tähtiä tyhjässä

suurempi hiljaisuus
tuhkaa
silmäripset luomettomiksi

kaikuu kylmyys korvissa

loiste syö.




Tämä runo syntyi kolmen ihanan ihmisen yhteistyössä Konnun viimeisissä bileissä. Tekijät ovat Milla Kyllönen, Hanna Risteli sekä Toni Rissanen. Kaikista oikeuksista pidetään ja niitä halataan.

Ihanuuden Julistus

Potentiaali
Mahdollisuuksien kirjo
Epigeneettinen summa
Äärettömyyden kvanttiseikkailu
Valinnat = tahtosi ilmaus
Valitse tarkkaan
Ilmeneekö
Loputon Rakkaus?
Vapauta Sinuutesi
Lahjapakkaus

Me-verkosto
on ainut vastaus
Kaikki ikuista lainaa
Laita Rakentava
Eteenpäin
Kunnes oot vainaa
Siitä syntyen
Valaistukseen
Näin mikään ei tuu
Kehitystä alas painaa
Kiitä evoluution maljaa

Kuki kukoistukseen

Antautukaamme
Ihan uuden
Ihanuuteen

Yks-On

Ihmisenä olemisen
                  suurin salaisuus

Ääretön sinä
                 näkymätön minuus

Sykkii Valo
                säteilevä valtavuus

Sukupuoleton energiakeho
                hengen sisätakka-avaruus

Valitut Sielun suunnitelmat
                silmien loistavuus

Linjattu korkein tahto
                kirkas vahvuus

Kypsyy suurymmärrys
               nöyrä palvelevuus

Ajaton Yksi on
               Totuus

Suotko

syleillä, sallia,
rakastaa antia,
hengitellä malttia,
kokea Kaikkea?

Joen tavoin ole virtaava...