Ohimeneväksi

Prisma piirittää jokaista iiristä

tunnitonta tunnelia, 

jonka dialogina aamuauringon rakastelu havahduttaa

yhä virittyvämpään aikaan,

kuun kaarien kauriinjuoksuun

leijonanharjainen kvasihologrammi

koteloituu

tyynen tuntevaan

valon kuiskaus piirtää iltaan

säyseyteen silittyviä

sävysyvyyden siivillä

selittämätöntä selittäviä

arjen harmaa kuninkaallisessa

loistossaan

untuva kelluvana linjautumisena

on kuin on

pelipeilien pastellitulkintaan

ajautunut irtopuu virran ravistelemana

taivas kirkkaudessaan tuulten myötä

jokayönä

mitä tahansa heijastuu,

se muutoksessa rakastetaan

kohdalleen eläväksi

ohimeneväksi

Me Pisarsotilaat

Yhäkö me
laahaamme ylänköjen ylösnousuissa
vastaamme maanjäristyksen 
vaativaan halkeilevaan järjestykseen
joka loistaa
kuin pelargoniat syyssateessa

Taivaan kyynelehdinnässä
kynttilän halkoma
avaruus
osoittaa kirkkaammat
pellon huokailemat
aallot, meille myötäilevät

Yhäkö me hukumme
hymyhuulten avaamiin
huokailuihin

Me, pisarsotilaat tinatta

Tuntemattomaan Tuntemaan Tunteva

Tuulikruunusta Synnytetty

kuka syntyy, kuka kuolee
kuka kulkuaan kulkee

tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan

syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys

kenen rajoja
et koskaan 
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä 
ääretöntä
hetki kylpee 
ikuisuuden vedessä

atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri     

 

11-11

Sisimmästä sisin
matkoista lyhyin ja pisin
millaista ihmistä kuljetat sekä mihin?

mut ah!,
miks´ kysyä,
kun voi hiljaisuudessa pysyä?

nämä sanat sytytä
Sydämes´ Pyhäs´ Tilas´
Itsein
Ikinykyisyydessä
yritä & löydä
Vuolain Väylä

<3

Vastakylpenyt Siivekäs Taikamatto

katu on taikamatto 
lentämiseen vaadittava taikasana 
äänettömän kuiskaus 
kauan sitten unohdetuista
 
löytämisen heleys häilyy 
löydetystä askeleesta 
polven kulkuväylä 
on liikeradan myötäilyssä

silitysliikkeen tienviitat
sirkkalehteiset purjelentokoneet
kämmeneistä kuoriutuu
isokaijanen

sydän varmana kuin rakastunut rauta 
mitä väliä ruosteella on?
jos vielä sykkii 
sykkien kuin itse elämä
pyöreissä kiertokuluissa kulmat, nuo muistot
hiovat hioutuvaa ajattoman kuvaa

hihkaise kerran, 
hihkaise läpi koko hengittävän
hilpeät kutsut ja sinut on kutsuttu
jos kutsut itseäsi lähelle nyt kokemaan, tuntemaan, rakastamaan
rakkaus  ravistelee taivasta päällä maan

Mitä on olla kuin aamu vasta kylpeneenä?

Veiston Väistämättömyys

veistämisestä kuuluu okaattoman laulu 
ynnätyt äänet kevätmaisemaan 

yritys, tuo tahdon
lataumaan laituroitunut 
pyrkimys uurtaa syviä laaksoja otsalle 
viivoitettu keskittyminen 
näkymätön käsi laulaa v-kirjaimen 

suu hellittää otteensa
ja sana saa muistinsa 
kuin illalla tapahtuvat häät 
auringonlaskun ja puiden unen syleillessä 
virta voimistuu 
oman totuuden vaaleansinessä
”rakastan”, ei tarvitse sanoa
olkapäiltä nousevat siivet 
sanattomassa lemmessä
kehräävät ikijoelle 
tervaisan veneen

lipuvaan liukuu, 
loven aariaan

Näkyvä Sytytetty

Hetken hetkessä

hetken itken
hetken hymyilen

hetkessä
ikuisuuden
           olen

Aamusta Iltaan Yhdessä

Antamalla ei menetä
                        vaan saa
  
Olo olla 
              aamusta iltaan

Pimeydessä täyttyen
    keskittyneessä hiljaa

Piste ovensa avaa
      valo pisteensä
                         maalaa

Antaa Antautumisen
                 liian poistaa

Lian liinan pukeminen
             puhdistamisen
          opetuksia toistaa

       Kertaa kymmeniä kertoja
             yhdessä liottaa
            pyöreässä nollassa 
      kiinteytyksen kirjoituksia
                        lopettaa

Rintakehäsi auringon rusko
      uskosi sisärungossa
yhä vahvemmin loistaa

Elon maailmanpuu
leikkisen kiemuraisessa
oksistossa

Yhden suoraa
                     Todistaa       

     

Pysähtyneen Hiljaa Ajaton

katson aikaa
näen ajattomaan

pysähdyksissä

maailma pyörii
tunnekarusellin
ympyrässä

tähtiä tyhjässä

suurempi hiljaisuus
tuhkaa
silmäripset luomettomiksi

kaikuu kylmyys korvissa

loiste syö.




Tämä runo syntyi kolmen ihanan ihmisen yhteistyössä Konnun viimeisissä bileissä. Tekijät ovat Milla Kyllönen, Hanna Risteli sekä Toni Rissanen. Kaikista oikeuksista pidetään ja niitä halataan.

Yks-On

Ihmisenä olemisen
                  suurin salaisuus

Ääretön sinä
                 näkymätön minuus

Sykkii Valo
                säteilevä valtavuus

Sukupuoleton energiakeho
                hengen sisätakka-avaruus

Valitut Sielun suunnitelmat
                silmien loistavuus

Linjattu korkein tahto
                kirkas vahvuus

Kypsyy suurymmärrys
               nöyrä palvelevuus

Ajaton Yksi on
               Totuus

Suotko

syleillä, sallia,
rakastaa antia,
hengitellä malttia,
kokea Kaikkea?

Joen tavoin ole virtaava...

Ilmailija Fundeeraa

ilmalla kyllästetty
kiiltokuvan keihästäjä
kuulee
linnun lennon
läppien lovella
sykyttimessä
ituilevassa suursytyttimessä
coltittomassa
 "tuonne halajaa astua
   ilmavirtain hyväilyyn" 

kaipuu kaakattaa kuin mokomakin
aamukukko

innostuminen auringosta
ilmileikkii, impiliekkii,
ihostaan iloisen näkövinkkelistä
solkisulka sulaa onneen

tarpeeksi horsmansiemenen kaltainen
ajatusten tunnustelu
se juhannusvasta
voi naulata kotkansiipiä
eksistenssin aaltoilevaan kokemussopukkaan

suojassa lymyilevä saattaa saada
leimasimesta diagnoosiinsa ajatus-allergian
F.U. kun et tajunnut
tajunnan tonnettain
tärähtelevää dynamiittimaista tynnyriluonnetta

SiINÄ on voimaa
puhumattomana proteiinihirmuista
ja ankarista ähistelyistä

munaa löytyy kanalasta:
pääkopastasi
sekä kehottomasta värisevästä auramajasta
elon puuhellaan puuhaillaan,
puhellaan, puhalletaan
unelmia siivekkäiksi
päämäärätietoisiin lentoratoihin
Käsitellään käsittely
täsmää tämä, ylös nyt.
näkökulma katsevinkkeli
löytynyt

Keijuilee Lootushymy

Leijuu vuonovaluvetten
Keijupöly
Akvarellaten
Elämänpyörän leikkikeinua
Sammalmattokattoisena hobittitalona

Tyvenä tyytyväisenä
Levitoi
Verenkierron moottorin
Sanaillessa paperille:
                     
   "Sydän Sanoi Runoi,
       Pegasoksen Vuoristovesi Valoi"

Vuorenvarmaa polkua
Tuntemattomaan kirkkauteen
Siellä tukevimmat talonperustukset
Valetaan niin Suurenmoisella
Lemmellä, että

                            Terve Jalokiveni Lootus !
                          Korkein Sädehtivä Krookus !

Tyyni Vuoristojärvi Seesteilee
Tuhansia vuosiakin vanhemmalla
Ololla
Sydänhymyillä
Väkevänä niin
Surukyynelten, ilotaikojen, valosilmien ja kiveäkin kovempien
Kokemusten keskellä
Palakoon Ikikirkkaus
Oikeudentunnon tositäyttymyksellä
Kaikenkattavan avoimuuden
Hyväksynnällä

Totuuden Tie

Totuuden tunto tuntuu täydeltä
Tuntematon täyttyy
Tieto tyhjästä

Totu tottumattomaan
Tiedottoman tietoiseen tuntumaan

Tie täyttää tähdillään
Tuike tweettaa "Totuuden täyttämää"

Taianomaisuus Todella Täytelää
Tosielämän Tantraa Tänään!

Taipumus!
     Tahdon Tapaus!
          Taitaa taikaa Totuus!

Te Täytytte
                     Tunnossa!
                                         Tajuntatie!
Te Tapaatte
                     Taivaissa!
                                        Tähti-Ihmei-Sie!
 
                                        

Kalevan Kaunokuulo Kokkoontuu

Kalevalaisella kalpalla Kaikkeus kukkii Koreaa
Kunkin Kukan Koreus kantaa kiehkuraa
Kyllä Korven Koruttomuus Kruunataan kuuntelijaan

Kelo Kellotonna Kiellii Kiireettömyyden Kaavaa
Kuulee Kuun Kuuntelija: Kaik' Kasvaa 
Kaiuttaa kulumatonta kelluvaa

Kerältä kiertyy 
Kaunista!
Kun kokoon Koko Kokko
KIRKASTAA!