Pitkän polun taivallettuani saavuin pisteeseen,
jossa kiitollisuuden suuri kyynel kruunasi poskeni timantikkaaksi.
Pitkän polun kuljettuani löysin paikkani Itsestäni.
Katsoin ulos silmäikkunoistani ja sydämeni hehkui kuin Aamuaurinko.
Tukossa olin ollut, syvällä epätoivossa rämpinyt,
mutta ilman niitä en olisi tässä.
Ja onneksi olen tässä.
Kasvanut olen ja nyt hiljaa kiitollisuudessa kyynelehdin.
Kaikki, mitä olen tehnyt, ajatellut tai virheillyt on tuonut minut tähän.
Ja tässä ei ole hyvää eikä pahaa. Sallimuksen airoilla Kaikki on.
Ja niin kyynelet luovat elämänjokeni, jossa matkaan kohti uutta.
Kaikki muuttuu, joten muutun yhä kauniimmaksi, upeammaksi ja paremmaksi versioksi Itsestäni, vaikka olen täydellinen jo nyt.
Täydellisen smaragdin loiston estävä muta pestään nöyryyden kyynelillä.
Ja nämä sanat eivät riitä kuvaamaan sitä valtavaa oloa, jonka todella Elävä ihminen voi kokea.
Autuus, kiitollisuus, rakkaus - suuntaviittoja sinulle uskaltaa sallia olla Sinun Itsesi juuri sellaisena, kun olet.
Tiedän, kuka olen, kun tarkkailen ajatuksiani. Ja ne kertovat tänään suuren rakkaustarinan alkua - Kuin suuri roihu olisi sytytetty Itseäin kohtaan.
Kiitos, Minä. Kiitos Sinä. Kiitos kaikki tämä.
