Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Tunnustelevasta Kipinästä

Kuun sukulaisuudella

yöttömyys

Auringon avaumissa

silittäjän seitit

Hiuksista hitaasti risteävät

he uneentaipumattomat

iättömyyden kutojat

Ruosteläikissä osa-aikaisuuden

seitsemän kynttilää,

ei ole kyse kantamisesta, vaan kannattelusta

raudan keskinäisyydestä

Jätä.

Jäljet.

Jäljittelemättömään.

Uppoa.

Eikö?

Metsän kaiussa eräs vivahde

saniaiskruunut sekä rahkasammalasfaltti

kävelevä virittyy pohjansa pohjattomuuteen

kun lintu niin pingviini

löydön vuotoksella

kidemeri

Viinipikarilla kaareva,

matkalla elämänsä.

Joinain päivinä kellot kättelevät

käsien havainnoissa,

hunnuttoman suudelman totuudessa.

Joutsenen sulat lentävät

takaisin tuulen teille,

näkymättömälle kahvikupille.

Palkinto ei pääty,

Ruusun terälehdissä

koko maailma

liekki.

Leikki

Liekki

palaa.

Palaa vain
Antautumisen Avain

Rakettimiehen Manifesti

                                            utukudontaa kirjavan auerhymyn otsikko-osingoilla
                                                                    raketti valmiina laukaisuun
                                                                    selkeet säteet, meden edellisyys

                              kallio puhuu tuhansia eri kieliä, sävyisyydellään
                                                                                                 etenee peltopyy                   
                                        kallioihin pyhät kuviot                         kannuskyllyys

                                                           taivas rauhaa rakastaa
                                                           maa kukkuloi
                                                           kaiuten kuuluu äidin sykkeeseen
                                                           lennähtänyt aamunkoi
                                                           sitä maailmansynnyttäjän
                                                           sisään sukkuloi
                                                          

Vanhamullan Mullistaja

Kankaisiin kadonneet
yksilön tajunnan    järvenjää
        fantasioitu kuulaan omistaja

vaikka aurinko juo
       ja
sammuu jokayönä

sitä todella on
pelkistetty todistaja

tuhkalla ja karhunlannalla
peitetty pitäjä
seesteisempi sula
paskalammen savottanuotti

rannalla rämeen
maahiskäsi kipristää
kynsien neljällä    suunnalla

pakkanen puree ja panee
sylkien tallottuaan
luonnonlakien lumiseen lauluun

Lepää konkistadori.

autonominen henkäys
päänsisäisessä parlamentissa
manifestoi pestoiset eväänsä

hiljaan voi viisas uppoutua
sisäiseen silmäänsä

ja olla olematta
ilmainen vouhotus

Horus-otsalla
            zig zag -käärme
punamullasta

kotkan lentäessä siivistä
levittyy 
psykedeelinen eläinten leikkimä
leikkimaa

näkymä tarkentuu
ymmärryskiikareiden virityksessä
olkoot sula
           vesipyörre
irtipäästössä

Sanasalaatti Siivellinen