lauantai 4. kesäkuuta 2016

Vastakylpenyt Siivekäs Taikamatto

katu on taikamatto 
lentämiseen vaadittava taikasana 
äänettömän kuiskaus 
kauan sitten unohdetuista
 
löytämisen heleys häilyy 
löydetystä askeleesta 
polven kulkuväylä 
on liikeradan myötäilyssä

silitysliikkeen tienviitat
sirkkalehteiset purjelentokoneet
kämmeneistä kuoriutuu
isokaijanen

sydän varmana kuin rakastunut rauta 
mitä väliä ruosteella on?
jos vielä sykkii 
sykkien kuin itse elämä
pyöreissä kiertokuluissa kulmat, nuo muistot
hiovat hioutuvaa ajattoman kuvaa

hihkaise kerran, 
hihkaise läpi koko hengittävän
hilpeät kutsut ja sinut on kutsuttu
jos kutsut itseäsi lähelle nyt kokemaan, tuntemaan, rakastamaan
rakkaus  ravistelee taivasta päällä maan

Mitä on olla kuin aamu vasta kylpeneenä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti