torstai 14. toukokuuta 2015

Kosmisen Klovnin Suudelma

Miten naurettavaa onkaan ihmisen pienoissuuruus
Kun juurtuu, taivas avautuu
Alhaalta ylös, ja takaisin koko matkaa
Oppikoulu tunnetaan elämänä

Ihmisyyden vihkoon väritetty ilon keltaa, surun sineä ja kaikkea siltä väliltä
ehkä rakkaus ja pelko tehokkaimpia värjääjiä,
jollei värvätä järviruokoa juuttikankaisiin

ja mikä onkaan totta, ehkä siksi silmät avautuvat aamuisin
ja synnyttävät pakurinhöyryistä huomenta aamu-auringon sarastuksen kera
Onhan se, kuten osa on pakosti kotoisin Venukselta
niin kaunoista kompostia tekevät lannoittamaan Maan kamaraa
ja mikä kamalaa, se avartaa
kakkaava kukkokin kaakattaa
varjoissa suurimmat valonvuot
ja epämukavassa tekeminen vahvistaa varmuutta
olemassaololle

miksi itken, enkä antaudu rakkaudelle?
Elefantin nenälima kuultaa kosmista suudelmaa
sillekin nenäkannun kippis
kristallisuolattuna ringiksi
kaunis hänkin, niine nenäkarvoineen
Saisinko nyt kielikurssin loppukokeen, oi Kosminen klovni?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti