Ohimeneväksi

Prisma piirittää jokaista iiristä

tunnitonta tunnelia, 

jonka dialogina aamuauringon rakastelu havahduttaa

yhä virittyvämpään aikaan,

kuun kaarien kauriinjuoksuun

leijonanharjainen kvasihologrammi

koteloituu

tyynen tuntevaan

valon kuiskaus piirtää iltaan

säyseyteen silittyviä

sävysyvyyden siivillä

selittämätöntä selittäviä

arjen harmaa kuninkaallisessa

loistossaan

untuva kelluvana linjautumisena

on kuin on

pelipeilien pastellitulkintaan

ajautunut irtopuu virran ravistelemana

taivas kirkkaudessaan tuulten myötä

jokayönä

mitä tahansa heijastuu,

se muutoksessa rakastetaan

kohdalleen eläväksi

ohimeneväksi

Me Pisarsotilaat

Yhäkö me
laahaamme ylänköjen ylösnousuissa
vastaamme maanjäristyksen 
vaativaan halkeilevaan järjestykseen
joka loistaa
kuin pelargoniat syyssateessa

Taivaan kyynelehdinnässä
kynttilän halkoma
avaruus
osoittaa kirkkaammat
pellon huokailemat
aallot, meille myötäilevät

Yhäkö me hukumme
hymyhuulten avaamiin
huokailuihin

Me, pisarsotilaat tinatta

Pulppuilevaan

Keventyäkseen herkistymiseen,

kuullakseen lintujen laulusta kaikessa kaikuvan

syntymättömän musiikin

Harmonia ei täytä avaruutta,

syyttä sen sisältää

seuravaan pää hiljennetään

polariteetit pelkistyvät

pikkumyymaiseksi maisemaksi

Puu palautuu alkujuureensa

neliöiden neliöön

luottamuksen elektronisuihkuun

kanssadiplomatian kansaan

symbioottiseen mykorritsaan

jättiläisen vatsaan

kolmeen sanaan

Kiitos Rakas Anteeksi

Eväiksi, kehollistuman saatteeksi

senpäivään sulautunut

hiuksikosta hoksaava karsikko

vetteistyy

palava meri

pulppuavaan

Kohtalokas Valinta

Voivatko asiat olla niin yksinkertaisia,

että niistä voi valitsemalla tehdä

joko vaikeita tai helppoja?

Minusta Meriytyy

Onko hetki
minuuden pisara
valtameren
kyynelehdinnässä ?

Rakentava Muuntuu

Pysäytetty

Tytötön Työ

tyttö ikkunassa

tyttö verhoina

tyttö on minussa

sidottuna

tyttö on umpisolmut

 

ja suljetun oven valottomuus

tyttö hiljaisina hiutaleina

tyttö kosken kuohuina

tytön mausteena

tytön riisumaton tulevaisuus

tyttö pukee aikaa

ja

aika ei pakene

avautuvaa

naiseutta

tytön tekijä

on

 

haikeutta olla vahvuutta

Hetken hetkessä

hetken itken
hetken hymyilen

hetkessä
ikuisuuden
           olen

Taivaan Sydämen Tie

        Rakkaus
         on Tie
Taivaan Sydämeen

Tunnetuulikko

Tunteiden tuulia vaan

antaa tuivertaa

niin surukin

lempeässä valossa

sielun kirkkauteen

avartaa

Äänittäjä

äänikeho
lentävä kivileipä
kehien kaiku veden päällä

puheleva

laulaa korvallaan

syväresonanssiin

tarkalla kuuntelulla matkaavaa

pitkällään värinäkylvyssä

hyrisee hynttyyttömyyden hymyä

paikka vaihtaa tilaa
kuusisyke sekuntiin
kylmä vaihtuu kuumaan

jotain sieltä väliltä
-syyshehku pölyn laskeumassa
kuvattu lämpö lepattaa loputtomuuttaan

vapautunut tärinä
aito filmirulla

kelattuna

Olen vihdoin
yläsävelsarjan äänittäjä
kurkunpään on helppo kävellä

beatles-tyyliin suojatiellä

seuraus:

tehokkuus, eloisuus

ja tajun toisenkaltaisuus

laulu, hipat, herkän hipaisu,
suolamurunen luomuyrteillä,
katsekisat, mietiskely hikoilussa,
aamun lupaus, turpeen tuoksu
sekä valaan serenadi

kaikessa ääntä

Kuuluu elämä
ja lujaa
hiljaa

Nimetön Tammisaaren Lady Unikuiskii

theta -taajuudessa
uneksii
kehokiikun unista,
joista
kuiskaus kuulas herkkä
muodokkaan korkea ääni
nimeäni hyväili:

betoniin särkyvä kristallipikari
aamun ensi lemmessä
volgansienen pehmeä
ehjyys
selkeä <3tehtävä
etsivä
ilman Koististakin
löytävä

ollos' lämpöinen käs' pelkkä
keskeiselle
karhuvoimainen
sähkömagneettinen kenttä

tukipylväs <3-klinikkakikka
ekomarketin alennus
tarjosit sitä
Sinä

elämänlupauksella maalatut huulet
ja alkusyksyn kesy tuuli

peilit säihkyttimes' suuret
ja alkuhuuman ihokuuri

myrrysilon ja intohimon tulipalos'
suloroihu

pintaliito editoitiin syväsukellukseksi
- puet minua ihmissoihtu

kiikkerän kohtauksen kohtalokas tanssi
vuorilohtu

valkeileva lempii kaikkeen

kuin jotain valtavaa
yöltä muistuu

Sinun sivuusi
saa elämänkirja
uuden taitteen

sydänhymyssä herää hän,
joka nukkuu.

Kokeva Sen

Se matkaa pientä
   kokee suurta

Se unelmoi 
piilotettuja näkymiä,
aamu-usvan täyteläisiä
unihiekkaisia kutsuja
runoilla
kanssakaksijalkaisille
keveämpää askelta

Se ihme-inen
hetken hurmos
kyyneleinen

Se naurava
sukkahousuinen
suursydänsankari

kuusta veistettyjen
hopeisten hampaiden
kannattelema valkoruusueväs
emoisena lääkkeenä 

ne saa Sen
vaeltamaan,
olemaan surulla kypsytetty
vaiheilija
täydestä uuteen

Sitä matkaa
pienen elämä
ja Se on suuri
kun kadotettu sensuuri
paljas veijaritarina
vallattomassa
naimakokemuksessa
taivaanrannan tsaarina
kaikkeen siihen Se on sulava
ihmisyydessä illakoiva
maailmankaikkeudessa naurava

Se on
   on Se
kaikessa
Sinä-ItSe

hymykuopis' ja surusilmis'
elon jäljet

näin Se säteilee
taivaaseen tähdet

Sanasalaatti Siivellinen

Tee se Tänään

Tee Se Tänään
                    Puhalla Silmistäs'
                    Tähtitaivaan kosminen avaruuspöly
                    Ihmeen kirkas

Tee Se Tänään
                   Säkenöi Sykkivä
                   Kaikkeuden meren syväloiste

Tee Se Tänään
                   Sormillas' Suutele
                   Rakastetun Silkki-iho
                   Kruunatun koreaksi

Tee Se Tänään
                   Lennä Sudenkorennon tavoin
                   Sateenkaaren Spektrisillä
                   Sielunsiivillä vapauden kantaessa kulkuasi
                   Unelmien aamunkoittoon,
                   Sinun siunattuun sisäloistoon

Tee Se Tänään
                   Känsäiset kämmenkuoret kiedo
                   Karahkaisen puun ympärille kuiskaten:
                   "Rakas luontoni, mi' elos täs' olen"

Tee Se Tänään
                   Mikä pieninkin sisäilo voi valaista
                   Toisen piilopirtin takan
                   Roihuun

Tee Se Tänään
                   Mitä pystyt
                   Sydämestäsi
                   Se Riittää
                   ja luot Taivaan Maan päälle
                   Keskiössä taiat,
                   Valoteot!

Arkinen puhti pohtii

Varjot ja elämännäkö. Pölyinen arki-ihme.
Pimeyden valo, kirkas yskäys
Kuunteleva näkijä, Selittävä silittäjä
muistuttaja mukava, vittumainen vattu

Avoimuuteen kaikki kuuluu ja näkyy

aamukuppiin kuutamoa yölliseltä retkeltä
jossa aavistin uutta ullakkoilua
Ollaanpa kuulolla, ja ylhäältä sanottiin

    "Aaltoilun jäljessä tyyni tyven tyyny,
     johon voit nojata aina.
     Muista kysyä, voiko pehmeyteen pudota
     vai onko sekin lainaa?"

Ja käsi maalaa sydämen rytmissä
Ja silmä itkee maksettua pahaa oloa
Kuittikokemus
Aavikoituminen ajatuskiertoradalla
ja jotain muuta tuli tilalle
sanoja, ja kokemus mätäni pilalle
Mitäpä? Kunhan pilailen
paljaat varpaat, pihalle
Olen ja krooninen runoilee
unohtuu hiljalleen
ja sitten aloitan uudelleen...