Kuolematon Kuolevainen

Iäisyydestä iäisyyteen
Matkalla matkaan
Mietinnän tuntoon
Hetkellisen hurmoon
Iki-itsein heräävään untoon

Kuka kuoleekaan, kuka syntyykään
kuka kulkuaan kulkeekaan
kuulee kuinka käy
oman kristallisen soinnin
kuulossaan

Kuinka värähde kuin sampoinen
Kuinka ihme kuin ikiaikainen
Oppi kahden muotoinen
Yhden olo
Ekstaattinen
Sillä sallittu on
Ei-mikään ja Kaiken-lainen
Pyhän elon
Olen-vainen
Kuolematon Kuolevainen

Punasinen Päivään

huijattuna punainen

kylmästä mudan täyttämästä kuopasta

heräsi maata kohti laulavat huulet

kaksikymmentä inkarnaatiota

paennut hupsu oli

myrkyn juoja, missä koti, myrkyn luoja

missä suoja, minkä luona?

preussinsinisessä asussaan

prinssi matkasi ylängöltä kuolleelle merelle

syvälle poskiin uurrettuihin meriin

purjehtiminen saatiin onnettarelta lahjana

jotta karien kerosiini ei polttaisi ensimmäistä vettä

liika, tekee liikaa myrskyisässä suojassa

kaksi, likainen ja puhdas

on yhdessä kokonaisuuksien planeetta

kun itkee oulunjoki pimeää savea

ei totuutta pääse lämpimään

kylmä ottaa omansa

ja jalokivenä itkeminen on ainut ystävä

sinisenä pyhänä

Tiitiäisen Luo

tiitiäisten munimat kukkaseppeleet

antavat viivähtää

syksystä höyryävän liikenteen

auringon armaana

kangastus kantaa painavimmat

koura kuin koura

koiran nauruna nauliintuu

vihreään valoon

pudonnut kivi veteen taittuneessa ovaalissa

kiikaroidaan uskon tilaa

mahdolliseen

jännite

matot kutovat itse itsensä

tasasta vaihtoon

räsyjen silkki kutojan sähköllä

selitä nyt selittämätöntä

olla olemassa luulo tiedon lotossa

yksi oikein

väärä viruu juopumisesta iloisena

sammumisen ja nerouden rajaviiva

kantaa rantaan

hatarana

jakartan karttaa

kaljuusit lipuvat nopeusrajoituksetta

luonnon mukaan

luontokuvaan

luonnon laumaan

luonnon kaulaan

luonto nauraa ja

luodulla auraa

Ohimeneväksi

Prisma piirittää jokaista iiristä

tunnitonta tunnelia, 

jonka dialogina aamuauringon rakastelu havahduttaa

yhä virittyvämpään aikaan,

kuun kaarien kauriinjuoksuun

leijonanharjainen kvasihologrammi

koteloituu

tyynen tuntevaan

valon kuiskaus piirtää iltaan

säyseyteen silittyviä

sävysyvyyden siivillä

selittämätöntä selittäviä

arjen harmaa kuninkaallisessa

loistossaan

untuva kelluvana linjautumisena

on kuin on

pelipeilien pastellitulkintaan

ajautunut irtopuu virran ravistelemana

taivas kirkkaudessaan tuulten myötä

jokayönä

mitä tahansa heijastuu,

se muutoksessa rakastetaan

kohdalleen eläväksi

ohimeneväksi

Sarastavat Kaaret

Esikoisrunoteos on nyt synnytetty ja ulkona elossa virkeänä!

Aikamoinen matka ollut runojen parissa. Tässä on yksi unelma saavutettuna. 

Teoksessa 71 runoa.

Kiitos Mediapinnalle, läheisille ja raakasuklaalle :)

Saatavilla allekirjoittaneelta ja Mediapinnalta.

 

Me Pisarsotilaat

Yhäkö me
laahaamme ylänköjen ylösnousuissa
vastaamme maanjäristyksen 
vaativaan halkeilevaan järjestykseen
joka loistaa
kuin pelargoniat syyssateessa

Taivaan kyynelehdinnässä
kynttilän halkoma
avaruus
osoittaa kirkkaammat
pellon huokailemat
aallot, meille myötäilevät

Yhäkö me hukumme
hymyhuulten avaamiin
huokailuihin

Me, pisarsotilaat tinatta

Pulppuilevaan

Keventyäkseen herkistymiseen,

kuullakseen lintujen laulusta kaikessa kaikuvan

syntymättömän musiikin

Harmonia ei täytä avaruutta,

syyttä sen sisältää

seuravaan pää hiljennetään

polariteetit pelkistyvät

pikkumyymaiseksi maisemaksi

Puu palautuu alkujuureensa

neliöiden neliöön

luottamuksen elektronisuihkuun

kanssadiplomatian kansaan

symbioottiseen mykorritsaan

jättiläisen vatsaan

kolmeen sanaan

Kiitos Rakas Anteeksi

Eväiksi, kehollistuman saatteeksi

senpäivään sulautunut

hiuksikosta hoksaava karsikko

vetteistyy

palava meri

pulppuavaan

Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Unten Liike

olipa kerran mahti nimellä
tavujen välistä, se lausumattomuus
katsoa silmälasimaisesti
syvämielellä

kuuluuko pala
peliin, yhteisesti
heijastuneeseen peiliin

kysyy kengänkopse
ja
kanjonimainen kaiku punahiekassa
kuuluvan kissaviiksikarva
saattaa särähtää kuinka kuin kyyn kieli
hiiren sydänliikkeessä
syödä hetkeä, juoda nuortavanhaa
yksi on kaksi
matemaattisesti myötälepäävälle
hän, joka kättelee hikeänsä niistäen
taas tässä, eritteitä herättämässä
me olemme, me olemme
yksi satukansa

millainen uni tänään?

The Arctic Bramble of Agape

Every set of your tapping 

 

In a flash of your presence

The breath talks silently like you do

The way is the heart

To flow with agape is to let it live

Fluctuations hum with the wind

 

Like the great drum in a loving spin

The movement, the stillness 

The field is sowed there's 

Nothing to grasp

Everything to love as it grows 

 

Tähdenhento

Läpi tähtien, Tiettömien teiden
Itsestään täyttyy tyhjästä
Keskeisen Synergia Seitsentasoiseen
Tasapainottuen kuin sykkiväiset Seulaset
Olevaisuuden pitkänmatkankulkija
Pohjantähden valonpoika
Venuksen suudelma
Väliin silmien sulkija
Askeltaa avaaja, Ikuisuutta halaava
Jokin virtaa
Joki ilman pintaa
Joessa meri, pisarassa kaikki
Vuori lepää painollaan
Tähdätään tähtiin
Tule tulileikkiin noella
Nokare maata, pala taivasta
Sinä siinä Välissä Välität Välitöntä Välittämistä
Nyt ja aina
Johdat polkua Kohti Tähtiä

Kohtalokas Valinta

Voivatko asiat olla niin yksinkertaisia,

että niistä voi valitsemalla tehdä

joko vaikeita tai helppoja?

Eläköön

Elämä Elää 
omaa
Elämäänsä 

Tunnustelevasta Kipinästä

Kuun sukulaisuudella

yöttömyys

Auringon avaumissa

silittäjän seitit

Hiuksista hitaasti risteävät

he uneentaipumattomat

iättömyyden kutojat

Ruosteläikissä osa-aikaisuuden

seitsemän kynttilää,

ei ole kyse kantamisesta, vaan kannattelusta

raudan keskinäisyydestä

Jätä.

Jäljet.

Jäljittelemättömään.

Uppoa.

Eikö?

Metsän kaiussa eräs vivahde

saniaiskruunut sekä rahkasammalasfaltti

kävelevä virittyy pohjansa pohjattomuuteen

kun lintu niin pingviini

löydön vuotoksella

kidemeri

Viinipikarilla kaareva,

matkalla elämänsä.

Joinain päivinä kellot kättelevät

käsien havainnoissa,

hunnuttoman suudelman totuudessa.

Joutsenen sulat lentävät

takaisin tuulen teille,

näkymättömälle kahvikupille.

Palkinto ei pääty,

Ruusun terälehdissä

koko maailma

liekki.

Leikki

Liekki

palaa.

Palaa vain
Antautumisen Avain

Hyvä Hiljaisuus

hyvä hiljaisuus
intiimi, tuo tyhjyyksien välinen
kouriintuntuva vesiputouksen sinfonia
niin he tanssivat - pisaroissa
attribuutitta, ilman kahleita
puolitoistametriset korret
hyväilevät maailman menoa

lipuvaa, jotain putoaa pois
alkuperä paljastaa
jos paluu olisi maalaus, sinä et maalaisi
sudin pää lentäisi hiljaisuuden liikkeestä
kuin viaton pää äitinsä sylissä
kuin vastarakastuneiden keskinäinen katse
kuin perhosen siivenisku
taivaaseen piirtyy leija kannatelevuudessa
valtavuuden valta näkyy näkymättömässä

-------------ydinvoima säteilee----------
-------------ydin hoivaa käsitteen--------
-------------toiselta puolelta-------------

suoraan kokemukseen.
            kun sinusta riisutaan ajan huntu
            kun sinulta riisutaan valheelliset kankaat
            kun sinuus katoaa
sulautuessa

herkkä. hengitysten käännekohdissa
ajatusten väli. syvyys
tuli saavuttaa kasteensa
höyrystynyt maailma artikuloi äänteettä
alitajuisesta rakkaudesta
tyhjyyden tyhjyys muodostuu oveksi

oi, hyvä hiljaisuus

Yhdessä Väräjää

Villiriisin
jatkuvasta pituudesta
löysin unohtuneen valon, näköä tekevät

Viiltyvää,
tunsin hiilidioksidisi,
värittävän ikkunan suudelman
kuin virustulppaani, auringolle

Vuolas
vangitsematon siemen
luodaan luotteet, kevätkedot
käsien loppumattomissa
uurteiden tryffelit,
ammoisat sykkeet

Valaana,
vakaana
maassa raskaana keveydestä
syntyy koivutähdestä
maailmankaikkeuksia
halaavia puuntukijoita

Vuodeton vuori
sydäntiipiillä,
sinne nahanasuva
yhä vahvemmin
tuettuna

Yhdessä Väräjää
 

Tuntemattomaan Tuntemaan Tunteva

Tuulikruunusta Synnytetty

kuka syntyy, kuka kuolee
kuka kulkuaan kulkee

tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan

syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys

kenen rajoja
et koskaan 
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä 
ääretöntä
hetki kylpee 
ikuisuuden vedessä

atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri     

 

11-11

Sisimmästä sisin
matkoista lyhyin ja pisin
millaista ihmistä kuljetat sekä mihin?

mut ah!,
miks´ kysyä,
kun voi hiljaisuudessa pysyä?

nämä sanat sytytä
Sydämes´ Pyhäs´ Tilas´
Itsein
Ikinykyisyydessä
yritä & löydä
Vuolain Väylä

<3

Rakettimiehen Manifesti

                                            utukudontaa kirjavan auerhymyn otsikko-osingoilla
                                                                    raketti valmiina laukaisuun
                                                                    selkeet säteet, meden edellisyys

                              kallio puhuu tuhansia eri kieliä, sävyisyydellään
                                                                                                 etenee peltopyy                   
                                        kallioihin pyhät kuviot                         kannuskyllyys

                                                           taivas rauhaa rakastaa
                                                           maa kukkuloi
                                                           kaiuten kuuluu äidin sykkeeseen
                                                           lennähtänyt aamunkoi
                                                           sitä maailmansynnyttäjän
                                                           sisään sukkuloi