11-11

Sisimmästä sisin
matkoista lyhyin ja pisin
millaista ihmistä kuljetat sekä mihin?

mut ah!,
miks´ kysyä,
kun voi hiljaisuudessa pysyä?

nämä sanat sytytä
Sydämes´ Pyhäs´ Tilas´
Itsein
Ikinykyisyydessä
yritä & löydä
Vuolain Väylä

<3

Rakettimiehen Manifesti

                                            utukudontaa kirjavan auerhymyn otsikko-osingoilla
                                                                    raketti valmiina laukaisuun
                                                                    selkeet säteet, meden edellisyys

                              kallio puhuu tuhansia eri kieliä, sävyisyydellään
                                                                                                 etenee peltopyy                   
                                        kallioihin pyhät kuviot                         kannuskyllyys

                                                           taivas rauhaa rakastaa
                                                           maa kukkuloi
                                                           kaiuten kuuluu äidin sykkeeseen
                                                           lennähtänyt aamunkoi
                                                           sitä maailmansynnyttäjän
                                                           sisään sukkuloi
                                                          

Tajunnas' Siinneet

                                                                             joskus sana saa sinisyytensä
                                                            on olemassa tuoksuva aika ulottuvuuksien äännähdyksillä
                                                            älyä kysyä millä kyydissä pysyä, hetki antautuu saniaisille
                                                                                        vihreä ilma, limittynyt kanvaasi
                                                                                        kutoo lausemekkoja, geometrian preussitila
                                                                                                                                     tajuntana
                                                                                                                      kulkee läpi elon maiden
                                                                                                                                     tajuntana
                                                                                                                      laulaa rakkauden inspiration
                                                                                                                         meneekö kauas juna?
                                                                                                             raidemeditaatio, risti-istunta ja teräs
                                                                                                                       keskittyneen tukevana
                                                                                                                                           zig-zag
                                                                                                                           vapaapudotus tyhjyyteen
                                                                                                                                            tajuntana

Vastakylpenyt Siivekäs Taikamatto

katu on taikamatto 
lentämiseen vaadittava taikasana 
äänettömän kuiskaus 
kauan sitten unohdetuista
 
löytämisen heleys häilyy 
löydetystä askeleesta 
polven kulkuväylä 
on liikeradan myötäilyssä

silitysliikkeen tienviitat
sirkkalehteiset purjelentokoneet
kämmeneistä kuoriutuu
isokaijanen

sydän varmana kuin rakastunut rauta 
mitä väliä ruosteella on?
jos vielä sykkii 
sykkien kuin itse elämä
pyöreissä kiertokuluissa kulmat, nuo muistot
hiovat hioutuvaa ajattoman kuvaa

hihkaise kerran, 
hihkaise läpi koko hengittävän
hilpeät kutsut ja sinut on kutsuttu
jos kutsut itseäsi lähelle nyt kokemaan, tuntemaan, rakastamaan
rakkaus  ravistelee taivasta päällä maan

Mitä on olla kuin aamu vasta kylpeneenä?

Veiston Väistämättömyys

veistämisestä kuuluu okaattoman laulu 
ynnätyt äänet kevätmaisemaan 

yritys, tuo tahdon
lataumaan laituroitunut 
pyrkimys uurtaa syviä laaksoja otsalle 
viivoitettu keskittyminen 
näkymätön käsi laulaa v-kirjaimen 

suu hellittää otteensa
ja sana saa muistinsa 
kuin illalla tapahtuvat häät 
auringonlaskun ja puiden unen syleillessä 
virta voimistuu 
oman totuuden vaaleansinessä
”rakastan”, ei tarvitse sanoa
olkapäiltä nousevat siivet 
sanattomassa lemmessä
kehräävät ikijoelle 
tervaisan veneen

lipuvaan liukuu, 
loven aariaan

Elossa

        jää sulaa
              vaihtuen peilin lasiksi
              en enää näe itseäni
              -katson kevääseen

tuntien tuntien kääntyvän
hetken helmiksi
kasvavat heijastukset piirtävät
ajatuksettoman näkymän
tanssivaksi nauhaksi 

jokin jatkuu, jokin nimeämätön
muuttuen minuuden kirjaviksi
säteileviksi silmiksi
näkeminen on tuntemista
tunteminen on näkemistä

sanattomat jäähyväiset
lausuen menneelle talvelle
jokainen henkäys on suutelemista
auringon aarioihin
noususta laskuun

uppoaa sulaneeseen
salattuun veteen,
Rakkauden lähteeseen
yhteyteen


Tämä runo on syntynyt Elossa- tanssiprojektin eräässä toukokuisessa tapaamisessa.
Elämän tanssi jatkuu, onneksi tämä(kin) projekti. Mahtavat ihmiset muistuttavat, miten olemme, elämme ja teemme yhdessä elämästä elämänmakuisen. Onneksi on, yhteys.
Syksyllä tanssiesityksen voi kokea Turussa. <3 

Minusta Meriytyy

Onko hetki
minuuden pisara
valtameren
kyynelehdinnässä ?