veistämisestä kuuluu
okaattoman laulu
ynnätyt äänet kevätmaisemaan
yritys, tuo tahdon
lataumaan laituroitunut
pyrkimys uurtaa
syviä laaksoja otsalle
viivoitettu keskittyminen
näkymätön käsi laulaa
v-kirjaimen
suu hellittää otteensa
ja sana saa muistinsa
kuin illalla tapahtuvat häät
auringonlaskun ja puiden unen
syleillessä
virta voimistuu
oman totuuden vaaleansinessä
”rakastan”, ei tarvitse sanoa
olkapäiltä nousevat siivet
sanattomassa lemmessä
kehräävät ikijoelle
tervaisan veneen
lipuvaan liukuu,
loven aariaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti