lähtökohdaltaan aurinko-olemus
kaikessa lähde-energiassaan
ei oltu vaipalliselle opetettu
kuvittelemaan nokiajatuksia,
tummentamaan originellia
viatonta puhtaalla
pitkän matkan
hopealla
maalattua kangasta
näkymätön kultalamppu
loistaa ainiaasta
mut
luotu
peittopäällysteinen
yökköslauma
kasvoi
pienistä haavoista,
itkemättömistä suruista.
paon vaolla
tupakoitiin piipputehtaiden
imussaan automaatti-keuhkoilijoita
eihän varjoa näe,
kun vain kylliksi sulkee
silmänsä.
pimeyden lisääntyessä
identiteetti tiukkenee
naamion nyörit
porautuvat yhä kireämmälle,
kunnes jonain päivänä
aivot kahdentuvat
kuviteltu epäintegraatio
vauhkoonnuttaa
vakavat mieliapinat
tylsä puukko pelollansa erottaa
jostain mihin avioeropaperit eivät pysty
haasteena avata solmuja
antautua yhden yhteyteen
puhdistaa kuukeho, ajatusradat
sekä kiillottaa sydänpyhäkkö
ja olla oman elämänsä kippari
suuntana taivas
lentävällä hollantilaisella
onhan sieltä syntynyt
maailmanemon
sydänkammiossa
hiljaisuuden äänessä
tuulien teitä
aaltojen yllä
kastelematta
taivasvaeltaja
rakastaa
yhdessä
matkaten tähdissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti