Kohtalokas Valinta

Voivatko asiat olla niin yksinkertaisia,

että niistä voi valitsemalla tehdä

joko vaikeita tai helppoja?

Eläköön

Elämä Elää 
omaa
Elämäänsä 

Tunnustelevasta Kipinästä

Kuun sukulaisuudella

yöttömyys

Auringon avaumissa

silittäjän seitit

Hiuksista hitaasti risteävät

he uneentaipumattomat

iättömyyden kutojat

Ruosteläikissä osa-aikaisuuden

seitsemän kynttilää,

ei ole kyse kantamisesta, vaan kannattelusta

raudan keskinäisyydestä

Jätä.

Jäljet.

Jäljittelemättömään.

Uppoa.

Eikö?

Metsän kaiussa eräs vivahde

saniaiskruunut sekä rahkasammalasfaltti

kävelevä virittyy pohjansa pohjattomuuteen

kun lintu niin pingviini

löydön vuotoksella

kidemeri

Viinipikarilla kaareva,

matkalla elämänsä.

Joinain päivinä kellot kättelevät

käsien havainnoissa,

hunnuttoman suudelman totuudessa.

Joutsenen sulat lentävät

takaisin tuulen teille,

näkymättömälle kahvikupille.

Palkinto ei pääty,

Ruusun terälehdissä

koko maailma

liekki.

Leikki

Liekki

palaa.

Palaa vain
Antautumisen Avain

Hyvä Hiljaisuus

hyvä hiljaisuus
intiimi, tuo tyhjyyksien välinen
kouriintuntuva vesiputouksen sinfonia
niin he tanssivat - pisaroissa
attribuutitta, ilman kahleita
puolitoistametriset korret
hyväilevät maailman menoa

lipuvaa, jotain putoaa pois
alkuperä paljastaa
jos paluu olisi maalaus, sinä et maalaisi
sudin pää lentäisi hiljaisuuden liikkeestä
kuin viaton pää äitinsä sylissä
kuin vastarakastuneiden keskinäinen katse
kuin perhosen siivenisku
taivaaseen piirtyy leija kannatelevuudessa
valtavuuden valta näkyy näkymättömässä

-------------ydinvoima säteilee----------
-------------ydin hoivaa käsitteen--------
-------------toiselta puolelta-------------

suoraan kokemukseen.
            kun sinusta riisutaan ajan huntu
            kun sinulta riisutaan valheelliset kankaat
            kun sinuus katoaa
sulautuessa

herkkä. hengitysten käännekohdissa
ajatusten väli. syvyys
tuli saavuttaa kasteensa
höyrystynyt maailma artikuloi äänteettä
alitajuisesta rakkaudesta
tyhjyyden tyhjyys muodostuu oveksi

oi, hyvä hiljaisuus

Yhdessä Väräjää

Villiriisin
jatkuvasta pituudesta
löysin unohtuneen valon, näköä tekevät

Viiltyvää,
tunsin hiilidioksidisi,
värittävän ikkunan suudelman
kuin virustulppaani, auringolle

Vuolas
vangitsematon siemen
luodaan luotteet, kevätkedot
käsien loppumattomissa
uurteiden tryffelit,
ammoisat sykkeet

Valaana,
vakaana
maassa raskaana keveydestä
syntyy koivutähdestä
maailmankaikkeuksia
halaavia puuntukijoita

Vuodeton vuori
sydäntiipiillä,
sinne nahanasuva
yhä vahvemmin
tuettuna

Yhdessä Väräjää
 

Tuntemattomaan Tuntemaan Tunteva

Tuulikruunusta Synnytetty

kuka syntyy, kuka kuolee
kuka kulkuaan kulkee

tuulikruunattu luuranko
näkymättömässä kaavussaan
luola kumpuaa rumpuaan

syvästä sykkeestä
havaittu
hyvin hiljaisesta
kuuluu ja kovaa
ja pehmeää niin hiljaa
kuin kuorikerroksen pukemattomuus
sen sanattomasta säteilevä silmäily
kasvava lukemattomuus
iiriksen pölyhiukkasgalaksistossa
nahan tärkeys

kenen rajoja
et koskaan 
uskalla löytää
rajattomuus elää
kuin itse elämä 
ääretöntä
hetki kylpee 
ikuisuuden vedessä

atlas kirjoittaa
määrätiedollisen keskiviivasta
tasapainoile siinä
kädessä kysymysmerkki
ja kupissa tunteva mieli
ole hyvä, kysy pieni
matka suuri
valkenee vielki´
vanhempi kuin meri