Varjot ja elämännäkö. Pölyinen arki-ihme.
Pimeyden valo, kirkas yskäys
Kuunteleva näkijä, Selittävä silittäjä
muistuttaja mukava, vittumainen vattu
Avoimuuteen kaikki kuuluu ja näkyy
aamukuppiin kuutamoa yölliseltä retkeltä
jossa aavistin uutta ullakkoilua
Ollaanpa kuulolla, ja ylhäältä sanottiin
"Aaltoilun jäljessä tyyni tyven tyyny,
johon voit nojata aina.
Muista kysyä, voiko pehmeyteen pudota
vai onko sekin lainaa?"
Ja käsi maalaa sydämen rytmissä
Ja silmä itkee maksettua pahaa oloa
Kuittikokemus
Aavikoituminen ajatuskiertoradalla
ja jotain muuta tuli tilalle
sanoja, ja kokemus mätäni pilalle
Mitäpä? Kunhan pilailen
paljaat varpaat, pihalle
Olen ja krooninen runoilee
unohtuu hiljalleen
ja sitten aloitan uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti