Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Unten Liike

olipa kerran mahti nimellä
tavujen välistä, se lausumattomuus
katsoa silmälasimaisesti
syvämielellä

kuuluuko pala
peliin, yhteisesti
heijastuneeseen peiliin

kysyy kengänkopse
ja
kanjonimainen kaiku punahiekassa
kuuluvan kissaviiksikarva
saattaa särähtää kuinka kuin kyyn kieli
hiiren sydänliikkeessä
syödä hetkeä, juoda nuortavanhaa
yksi on kaksi
matemaattisesti myötälepäävälle
hän, joka kättelee hikeänsä niistäen
taas tässä, eritteitä herättämässä
me olemme, me olemme
yksi satukansa

millainen uni tänään?

The Arctic Bramble of Agape

Every set of your tapping 

 

In a flash of your presence

The breath talks silently like you do

The way is the heart

To flow with agape is to let it live

Fluctuations hum with the wind

 

Like the great drum in a loving spin

The movement, the stillness 

The field is sowed there's 

Nothing to grasp

Everything to love as it grows 

 

Tähdenhento

Läpi tähtien, Tiettömien teiden
Itsestään täyttyy tyhjästä
Keskeisen Synergia Seitsentasoiseen
Tasapainottuen kuin sykkiväiset Seulaset
Olevaisuuden pitkänmatkankulkija
Pohjantähden valonpoika
Venuksen suudelma
Väliin silmien sulkija
Askeltaa avaaja, Ikuisuutta halaava
Jokin virtaa
Joki ilman pintaa
Joessa meri, pisarassa kaikki
Vuori lepää painollaan
Tähdätään tähtiin
Tule tulileikkiin noella
Nokare maata, pala taivasta
Sinä siinä Välissä Välität Välitöntä Välittämistä
Nyt ja aina
Johdat polkua Kohti Tähtiä

Kohtalokas Valinta

Voivatko asiat olla niin yksinkertaisia,

että niistä voi valitsemalla tehdä

joko vaikeita tai helppoja?

Eläköön

Elämä Elää 
omaa
Elämäänsä 

Tunnustelevasta Kipinästä

Kuun sukulaisuudella

yöttömyys

Auringon avaumissa

silittäjän seitit

Hiuksista hitaasti risteävät

he uneentaipumattomat

iättömyyden kutojat

Ruosteläikissä osa-aikaisuuden

seitsemän kynttilää,

ei ole kyse kantamisesta, vaan kannattelusta

raudan keskinäisyydestä

Jätä.

Jäljet.

Jäljittelemättömään.

Uppoa.

Eikö?

Metsän kaiussa eräs vivahde

saniaiskruunut sekä rahkasammalasfaltti

kävelevä virittyy pohjansa pohjattomuuteen

kun lintu niin pingviini

löydön vuotoksella

kidemeri

Viinipikarilla kaareva,

matkalla elämänsä.

Joinain päivinä kellot kättelevät

käsien havainnoissa,

hunnuttoman suudelman totuudessa.

Joutsenen sulat lentävät

takaisin tuulen teille,

näkymättömälle kahvikupille.

Palkinto ei pääty,

Ruusun terälehdissä

koko maailma

liekki.

Leikki

Liekki

palaa.

Palaa vain
Antautumisen Avain