Kuun sukulaisuudella
yöttömyys
Auringon avaumissa
silittäjän seitit
Hiuksista hitaasti
risteävät
he
uneentaipumattomat
iättömyyden
kutojat
Ruosteläikissä
osa-aikaisuuden
seitsemän
kynttilää,
ei ole kyse
kantamisesta, vaan kannattelusta
raudan
keskinäisyydestä
Jätä.
Jäljet.
Jäljittelemättömään.
Uppoa.
Eikö?
Metsän kaiussa eräs
vivahde
saniaiskruunut sekä
rahkasammalasfaltti
kävelevä virittyy
pohjansa pohjattomuuteen
kun lintu niin
pingviini
löydön vuotoksella
kidemeri
Viinipikarilla
kaareva,
matkalla elämänsä.
Joinain päivinä
kellot kättelevät
käsien
havainnoissa,
hunnuttoman
suudelman totuudessa.
Joutsenen sulat
lentävät
takaisin tuulen
teille,
näkymättömälle
kahvikupille.
Palkinto ei pääty,
Ruusun terälehdissä
koko maailma
liekki.
Leikki
Liekki
palaa.
Palaa vain
Antautumisen Avain
