perjantai 10. elokuuta 2018

Kuolematon Kuolevainen

Iäisyydestä iäisyyteen
Matkalla matkaan
Mietinnän tuntoon
Hetkellisen hurmoon
Iki-itsein heräävään untoon


Kuka kuoleekaan, kuka syntyykään
kuka kulkuaan kulkeekaan
kuulee kuinka käy
oman kristallisen soinnin
kuulossaan


Kuinka värähde kuin sampoinen
Kuinka ihme kuin ikiaikainen
Oppi kahden muotoinen
Yhden olo
Ekstaattinen
Sillä sallittu on
Ei-mikään ja Kaiken-lainen
Pyhän elon
Olen-vainen
Kuolematon Kuolevainen


keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Punasinen Päivään

huijattuna punainen

kylmästä mudan täyttämästä kuopasta

heräsi maata kohti laulavat huulet

kaksikymmentä inkarnaatiota

paennut hupsu oli

myrkyn juoja, missä koti, myrkyn luoja

missä suoja, minkä luona?

preussinsinisessä asussaan

prinssi matkasi ylängöltä kuolleelle merelle

syvälle poskiin uurrettuihin meriin

purjehtiminen saatiin onnettarelta lahjana

jotta karien kerosiini ei polttaisi ensimmäistä vettä

liika, tekee liikaa myrskyisässä suojassa

kaksi, likainen ja puhdas

on yhdessä kokonaisuuksien planeetta

kun itkee oulunjoki pimeää savea

ei totuutta pääse lämpimään

kylmä ottaa omansa

ja jalokivenä itkeminen on ainut ystävä

sinisenä pyhänä

perjantai 2. helmikuuta 2018

Tiitiäisen Luo

tiitiäisten munimat kukkaseppeleet
antavat viivähtää
syksystä höyryävän liikenteen
auringon armaana
kangastus kantaa painavimmat
koura kuin koura
koiran nauruna nauliintuu
vihreään valoon

pudonnut kivi veteen taittuneessa ovaalissa
kiikaroidaan uskon tilaa
mahdolliseen

jännite
matot kutovat itse itsensä
tasasta vaihtoon
räsyjen silkki kutojan sähköllä
selitä nyt selittämätöntä

olla olemassa luulo tiedon lotossa
yksi oikein
väärä viruu juopumisesta iloisena
sammumisen ja nerouden rajaviiva
kantaa rantaan
hatarana
jakartan karttaa

kaljuusit lipuvat nopeusrajoituksetta

luonnon mukaan
luontokuvaan
luonnon laumaan
luonnon kaulaan
luonto nauraa ja
luodulla auraa

torstai 23. marraskuuta 2017

Ohimeneväksi

Prisma piirittää jokaista iiristä
tunnitonta tunnelia, 
jonka dialogina aamuauringon rakastelu havahduttaa
yhä virittyvämpään aikaan,
kuun kaarien kauriinjuoksuun

leijonanharjainen kvasihologrammi
koteloituu
tyynen tuntevaan
valon kuiskaus piirtää iltaan
säyseyteen silittyviä
sävysyvyyden siivillä
selittämätöntä selittäviä

arjen harmaa kuninkaallisessa
loistossaan

untuva kelluvana linjautumisena
on kuin on
pelipeilien pastellitulkintaan
ajautunut irtopuu virran ravistelemana
taivas kirkkaudessaan tuulten myötä
jokayönä

mitä tahansa heijastuu,
se muutoksessa rakastetaan
kohdalleen eläväksi
ohimeneväksi


tiistai 17. lokakuuta 2017

Sarastavat Kaaret


Esikoisrunoteos on nyt synnytetty ja ulkona elossa virkeänä!
Aikamoinen matka ollut runojen parissa. Tässä on yksi unelma saavutettuna. 
Teoksessa 71 runoa.

Kiitos Mediapinnalle, läheisille ja raakasuklaalle :)
Saatavilla allekirjoittaneelta ja Mediapinnalta.
 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Me Pisarsotilaat

Yhäkö me
laahaamme ylänköjen ylösnousuissa
vastaamme maanjäristyksen 
vaativaan halkeilevaan järjestykseen
joka loistaa
kuin pelargoniat syyssateessa

Taivaan kyynelehdinnässä
kynttilän halkoma
avaruus
osoittaa kirkkaammat
pellon huokailemat
aallot, meille myötäilevät

Yhäkö me hukumme
hymyhuulten avaamiin
huokailuihin

Me, pisarsotilaat tinatta

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Pulppuilevaan

Keventyäkseen herkistymiseen,

kuullakseen lintujen laulusta kaikessa kaikuvan

syntymättömän musiikin



Harmonia ei täytä avaruutta,

syyttä sen sisältää

seuravaan pää hiljennetään

polariteetit pelkistyvät

pikkumyymaiseksi maisemaksi



Puu palautuu alkujuureensa

neliöiden neliöön

luottamuksen elektronisuihkuun

kanssadiplomatian kansaan

symbioottiseen mykorritsaan

jättiläisen vatsaan

kolmeen sanaan



Kiitos Rakas Anteeksi



Eväiksi, kehollistuman saatteeksi

senpäivään sulautunut

hiuksikosta hoksaava karsikko

vetteistyy


palava meri


pulppuavaan