Sopu Sijaa

Kultaisen Kotkan Ilmaviisaus

Kun hengität olemassaolon

Keveyttä, Kultaisen Kotkan

ilmaviisaus

Luo Luottavan Liidon.

Kun antaudut Kaikenkattavan

hiljentävään hellintään -

On kuin Universumi olisi

Äiti, joka

Rakkaushalauksellaan

ottaa sinut 

tukevaan otteeseen.

Ehjän avoimet siipesi

ovat auki vastaanottamaan

ja antamaan koko olemuksesi

Korkeista Korkeimman

Tahdon Linjaukseen.

Näin yksilön seitsenportainen

pitkä kiipeäminen saavuttaa

kirjokannen sateenkaarisen

loiston.

Selkeä tyhjyys kaikessa.

Kiitos, oi Sisäinen Mestarini.

Äänittäjä

äänikeho
lentävä kivileipä
kehien kaiku veden päällä

puheleva

laulaa korvallaan

syväresonanssiin

tarkalla kuuntelulla matkaavaa

pitkällään värinäkylvyssä

hyrisee hynttyyttömyyden hymyä

paikka vaihtaa tilaa
kuusisyke sekuntiin
kylmä vaihtuu kuumaan

jotain sieltä väliltä
-syyshehku pölyn laskeumassa
kuvattu lämpö lepattaa loputtomuuttaan

vapautunut tärinä
aito filmirulla

kelattuna

Olen vihdoin
yläsävelsarjan äänittäjä
kurkunpään on helppo kävellä

beatles-tyyliin suojatiellä

seuraus:

tehokkuus, eloisuus

ja tajun toisenkaltaisuus

laulu, hipat, herkän hipaisu,
suolamurunen luomuyrteillä,
katsekisat, mietiskely hikoilussa,
aamun lupaus, turpeen tuoksu
sekä valaan serenadi

kaikessa ääntä

Kuuluu elämä
ja lujaa
hiljaa

Nimetön Tammisaaren Lady Unikuiskii

theta -taajuudessa
uneksii
kehokiikun unista,
joista
kuiskaus kuulas herkkä
muodokkaan korkea ääni
nimeäni hyväili:

betoniin särkyvä kristallipikari
aamun ensi lemmessä
volgansienen pehmeä
ehjyys
selkeä <3tehtävä
etsivä
ilman Koististakin
löytävä

ollos' lämpöinen käs' pelkkä
keskeiselle
karhuvoimainen
sähkömagneettinen kenttä

tukipylväs <3-klinikkakikka
ekomarketin alennus
tarjosit sitä
Sinä

elämänlupauksella maalatut huulet
ja alkusyksyn kesy tuuli

peilit säihkyttimes' suuret
ja alkuhuuman ihokuuri

myrrysilon ja intohimon tulipalos'
suloroihu

pintaliito editoitiin syväsukellukseksi
- puet minua ihmissoihtu

kiikkerän kohtauksen kohtalokas tanssi
vuorilohtu

valkeileva lempii kaikkeen

kuin jotain valtavaa
yöltä muistuu

Sinun sivuusi
saa elämänkirja
uuden taitteen

sydänhymyssä herää hän,
joka nukkuu.

Taivasvaeltajan Kyinen Taival

lähtökohdaltaan aurinko-olemus
kaikessa lähde-energiassaan

ei oltu vaipalliselle opetettu
kuvittelemaan nokiajatuksia,
tummentamaan originellia
viatonta puhtaalla 
pitkän matkan
hopealla
maalattua kangasta

näkymätön kultalamppu
loistaa ainiaasta

mut
luotu
peittopäällysteinen
yökköslauma
kasvoi
pienistä haavoista,
itkemättömistä suruista.

paon vaolla
tupakoitiin piipputehtaiden
imussaan automaatti-keuhkoilijoita

eihän varjoa näe,
kun vain kylliksi sulkee
silmänsä.

pimeyden lisääntyessä
identiteetti tiukkenee

naamion nyörit
porautuvat yhä kireämmälle,
kunnes jonain päivänä
aivot kahdentuvat

kuviteltu epäintegraatio
vauhkoonnuttaa
vakavat mieliapinat

tylsä puukko pelollansa erottaa
jostain mihin avioeropaperit eivät pysty

haasteena avata solmuja
antautua yhden yhteyteen
puhdistaa kuukeho, ajatusradat
sekä kiillottaa sydänpyhäkkö
ja olla oman elämänsä kippari

suuntana taivas
lentävällä hollantilaisella
onhan sieltä syntynyt
maailmanemon
sydänkammiossa

hiljaisuuden äänessä
tuulien teitä
aaltojen yllä
kastelematta
taivasvaeltaja
rakastaa
yhdessä
matkaten tähdissä

Pysähtyneen Hiljaa Ajaton

katson aikaa
näen ajattomaan

pysähdyksissä

maailma pyörii
tunnekarusellin
ympyrässä

tähtiä tyhjässä

suurempi hiljaisuus
tuhkaa
silmäripset luomettomiksi

kaikuu kylmyys korvissa

loiste syö.




Tämä runo syntyi kolmen ihanan ihmisen yhteistyössä Konnun viimeisissä bileissä. Tekijät ovat Milla Kyllönen, Hanna Risteli sekä Toni Rissanen. Kaikista oikeuksista pidetään ja niitä halataan.

Kokeva Sen

Se matkaa pientä
   kokee suurta

Se unelmoi 
piilotettuja näkymiä,
aamu-usvan täyteläisiä
unihiekkaisia kutsuja
runoilla
kanssakaksijalkaisille
keveämpää askelta

Se ihme-inen
hetken hurmos
kyyneleinen

Se naurava
sukkahousuinen
suursydänsankari

kuusta veistettyjen
hopeisten hampaiden
kannattelema valkoruusueväs
emoisena lääkkeenä 

ne saa Sen
vaeltamaan,
olemaan surulla kypsytetty
vaiheilija
täydestä uuteen

Sitä matkaa
pienen elämä
ja Se on suuri
kun kadotettu sensuuri
paljas veijaritarina
vallattomassa
naimakokemuksessa
taivaanrannan tsaarina
kaikkeen siihen Se on sulava
ihmisyydessä illakoiva
maailmankaikkeudessa naurava

Se on
   on Se
kaikessa
Sinä-ItSe

hymykuopis' ja surusilmis'
elon jäljet

näin Se säteilee
taivaaseen tähdet