Kosmisen Klovnin Suudelma

Miten naurettavaa onkaan ihmisen pienoissuuruus
Kun juurtuu, taivas avautuu
Alhaalta ylös, ja takaisin koko matkaa
Oppikoulu tunnetaan elämänä

Ihmisyyden vihkoon väritetty ilon keltaa, surun sineä ja kaikkea siltä väliltä
ehkä rakkaus ja pelko tehokkaimpia värjääjiä,
jollei värvätä järviruokoa juuttikankaisiin

ja mikä onkaan totta, ehkä siksi silmät avautuvat aamuisin
ja synnyttävät pakurinhöyryistä huomenta aamu-auringon sarastuksen kera
Onhan se, kuten osa on pakosti kotoisin Venukselta
niin kaunoista kompostia tekevät lannoittamaan Maan kamaraa
ja mikä kamalaa, se avartaa
kakkaava kukkokin kaakattaa
varjoissa suurimmat valonvuot
ja epämukavassa tekeminen vahvistaa varmuutta
olemassaololle

miksi itken, enkä antaudu rakkaudelle?
Elefantin nenälima kuultaa kosmista suudelmaa
sillekin nenäkannun kippis
kristallisuolattuna ringiksi
kaunis hänkin, niine nenäkarvoineen
Saisinko nyt kielikurssin loppukokeen, oi Kosminen klovni?

Tuntotieto

Tuntotieto Sydänsuoja
IhmeOlo Valontuoja
Sädesulo Kaikkeusuoma
Pyöröpalo Välke Suora

Avonaisena Liekehtii
Valkeana Hyväksyvii
Tunnossansa Tilavii
Pimeytensä Rikasti

Sädekehä Väre Lepää
Viti Käsi Pyhää Kerää
Sydänveri Vihkii Terää
Leikkaa Auki, Jakaa Eväät

Sykinnässä Lepäilee
Rikkaudes' Säteilee
Tuntuu Lämpö, Levenee
Hymy & Näkökulma, Kevenee
Lailla Linnun Lentelee
Avoin Sydän Suuruut' Hyräilee

Maailma niin Kaunis Tammi
Sulautuu "Minä"
Rakkauteen

Totuuden Tie

Totuuden tunto tuntuu täydeltä
Tuntematon täyttyy
Tieto tyhjästä

Totu tottumattomaan
Tiedottoman tietoiseen tuntumaan

Tie täyttää tähdillään
Tuike tweettaa "Totuuden täyttämää"

Taianomaisuus Todella Täytelää
Tosielämän Tantraa Tänään!

Taipumus!
     Tahdon Tapaus!
          Taitaa taikaa Totuus!

Te Täytytte
                     Tunnossa!
                                         Tajuntatie!
Te Tapaatte
                     Taivaissa!
                                        Tähti-Ihmei-Sie!
 
                                        

Ikuisuuden Kehityspyörä

Ikuisuuden Kehityspyörä
               IKIRATAS
Pyörien Monessa Yhdestä

Ajattomuuden nostonyöri
               EI LAKA
       Nostoaan, Sykleissä

Jok'ikinen Hetkinen Todistaa Kehitystä
Hiotaan Ihmissielua, kun Läsnä Kärsimystä

Helmi löytää Hehkullensa Syytä
Uskaltaen pohtia suurta Kysymystä:
   Miten Rakkaus kehittää Ihmistä?
  
Miten Valovuo valaa Vuorenvarmat teot nuo,
Jotka toiselle lohdutusta
ja Silmien Loistoa tuo

Kun kosketus Luo Muistutust'
Suo se Suitsutust'
Voit Aina Nousta Epätoivon Suosta
Ulospääsytien Olemas' Olosta
 Siihen Sielukas Luota

On hiljaisuus
ja väistyy Kuona!

Vaikeuden Tulet, Karaistuneen Suoja!
Sykkii sydän yhä syvemmin
Kärsimyksen kukkanen
Valontuoja SYLEILI

Kalevan Kaunokuulo Kokkoontuu

Kalevalaisella kalpalla Kaikkeus kukkii Koreaa
Kunkin Kukan Koreus kantaa kiehkuraa
Kyllä Korven Koruttomuus Kruunataan kuuntelijaan

Kelo Kellotonna Kiellii Kiireettömyyden Kaavaa
Kuulee Kuun Kuuntelija: Kaik' Kasvaa 
Kaiuttaa kulumatonta kelluvaa

Kerältä kiertyy 
Kaunista!
Kun kokoon Koko Kokko
KIRKASTAA!

Kirjokannen Kantaja

Terve Kirjokannen Kantaja
Runoi Sanoi: "Valos on niin Loistava"
Hengität henkeä materiaan
Harhan haamujen haihtues
Olet toteava: Yks Ja Sama
Ykseydest' Antaja, Ottaja
Ei nouse Tappara
Vastavoiman olles' liian Valtava
Mut tietää sen, Kirjokannen Kantaja
Olkapäille Otavan
Pohjantähden Pitoja
Suor'na Sammasta
Syntyhetkest' Todistavi
Yhtä Hammasta
Ymmärrys Parantaja
Sen Soi laulullaan
Kirjokannen Kantaja
Sampo taottuna
Aukee kolmannen kuva
Liki näkevä
Korkealta Katsova
Nöyrästi on Kruunuaan
Kirjokannen Kantaja

Liki

Lähekkäin, Likipitäen Limittäin
Likellä Lipittäen, Läähättäen Lävistää
Luulot Käristää, Lällällää

Kokemus: Käsittää
Kypsän Hämärää
   Kylki Kyljessä
      Kaaresta Kännätään

Hiukses Huuhtoo Helmeilevää
Haaras Hiukoo, Hyväillään

Huh, Henkee Haukkoo

Ihoilla Hymyillään

Lääke: Levenevää
Lupsakkaat Längestä
Loiskeluiskallaan

ÄÄNESTÄÄ

Sinua! Kyllä!
Sinä! Liki!
Ihohiki!
Valoviti! Hohti!
Sinusta Itseä kohti!