Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Unten Liike

olipa kerran mahti nimellä
tavujen välistä, se lausumattomuus
katsoa silmälasimaisesti
syvämielellä

kuuluuko pala
peliin, yhteisesti
heijastuneeseen peiliin

kysyy kengänkopse
ja
kanjonimainen kaiku punahiekassa
kuuluvan kissaviiksikarva
saattaa särähtää kuinka kuin kyyn kieli
hiiren sydänliikkeessä
syödä hetkeä, juoda nuortavanhaa
yksi on kaksi
matemaattisesti myötälepäävälle
hän, joka kättelee hikeänsä niistäen
taas tässä, eritteitä herättämässä
me olemme, me olemme
yksi satukansa

millainen uni tänään?