Matka Yhdes Synnys

Syysvalon Loimutessa Oranssi Palaa
Uhkeimmassa Asussaan Vaahteraa
Luonnon kirjomast' Kirjavast' Spektrist'
Punahehkun Liittämällä 

Yhdyntä Yhdessä Ykseydessä

Nouskoon Luontoni Lovisesta
Haltijani Haon Alta
Kunnes Tuntuu Valoisalta

Nouse Luontoni Lovesta
Syntyni hyvin syvästä
Nouse tänne siunaamaan
Avaudu Sydän Rakastaan

Nouse Luontoni Lovesta
Syntyni hyvin syvästä
Maan Kolosesta
Sukuketjus' Äärettömäs' Ääris'

Hiljenee Illan hämärtyessä
Tuhansien Galaksien Liitäessä ohi
Tähdet Tuikkeellaan Todistavat Taivasta

Itsen Yhteydes kuuntelee
Miten Hetken Ikuinen Ilo
Suutelee näin Luonnon

Sykkeeks Kosmiseks Muuntelee 
Violettii Liekkii

Tietoisuuslento. OlemassaOlo. Yks On
Ukko Soi Tiedon

Lähtehestä korkehesta
Yläsistä Kultakaupungeista
Jossa VALO on arkihista
Arkkimerkki Arvokkahista

Kruunupäänä Avananna
Kipinöistä ura uusi urkenevi
Laajemmille laulajoille
Runsahammille Runoille

Suo Sulo Suunnattomuutes
Soikoon Suloisuus Runois
Sielunpolkka Parantavainen
Sananen Sievän Soiva Suloinen

Tiehisistä Osoittajan Otavan
Pystypalkkiin Sampopankkiin
Pikkasihihe matkaa Oikehelle
Saavut YLISILLE

Minä osa Sinua

Todella, kuinka valtavan voimakasta Kysymysmerkkiä 
Toinen Kanssaihminen voi piirtääkään Sisällesi

Kuinka Kahden Silmäparin välillä Lausutaan Lausumattomia?

Avaten

Ukkosmyrskyn Lyödessä Puhdistavaa Iskua
Sormes' nipistävät Tuskan ja Nautinnon Täyttämää Latausta
Antautua Leikkiin...

ja olla Yhtä

Tuntea kosteutesi ja sylkesi, Jumalaisen Maun
Sydänten valojen sekoittuessa Kirkkaaksi Pinkiksi Sykkeeksi
Ja kaipaukseesi Vastattiin

Olen läsnä.
Olet kuin peili, jota katsomalla näen Itseni

Puhtaana
Viattomana
Rakkaana

Huohotan valtavan purkauksen valuessa Rotkoosi
Ja tämä ves'putous on niin elävä,
että mitä muuta se voi kuin sykkiä Elämää

Raukeina, hiessä, Makaamme
         Yön pimeyteen. Näin kuolemme
                   Ja aamusarastukseen uuteen
                               Vuolemme Tajuntakuvat

Minä osa Sinua 
Minä osa Sinua

Vapaudessa ja puhtaassa
Sydämen palossa
Kaunista

Sä

Sä kuin mantelimaito. Valkoista olemusta. 

Puhdistavaa, niin virkistävää.

Siihen tumma kaakaorakkauteni sekoitettuna. Syntyi täyteläisen tähdellinen, tavallaan täydellinen lemmen eliksiiri

Tuomaan lämpöisiä tuulahduksia eloni hetkiin 

Muistan ikuisesti miten upposin, 

miten putosin, 

miten kosketin

Sielun halaus

Sinun pysäyttävän tuttuihin silmiin

Tuntuu, että ennenkin kelattu tätä Ranskalaiselta taidefilmin tuoksuista ytimellistä sydänolemusta. 

Entisen, nykyisen ja tulevan

Kaiken Ikuisuuden filmikelaa

Sillä aika katosi, tuoksussas

Sillä kiire kuoli, sulossas'

halajaisin nukahtaa ja herätä alastoman hipiäsi vierestä ja aamupalaksi sieraimet imisivät Lehtien ja kotikutoisen pölyn tuulahdusta Luonnollista, hiuksies hajua. 

Sielunsisko, 

sait mut värisemään, itkemään, tärisemään, 

silmiini pilkettä yhä vaan enemmän ja enemmän,

Opetat pyyteettömästi Rakastamaan ja sydäntäin korkeaan 

Enkellauluun virittämään

Hitaasti Palaen

Hitaasti, Hitaasti

Virtaa Nimetön

Suoden Tilaa

Rajaton Ääretön

Pisteessä Maan ja Taivaiden

Sulautuen

Hitaasti hengitellen

Liitäen Kera Ilmojen

Nousevien Laskevien

Nähden Läpi Auringon Muuttuvien Säteiden

Hitaasti Oivaltaen

Merkityksen Rytmien Sykkeiden

Kiittäen Sytykkeiden

Aikaansaamien Palojen

Sydämmen Valkeiden

Rakkauden Tulien

Ikuisesti Pyhää Liekkiä Palaen

Petrovl Om

Olemukses' valtavan vavahduttava

Muistuttaa miten vapauttava

On Hento Pyyteetön Hymy

Kosketukses' Mahtava Opettaja

Muistutat Sisäsyntyisen Valkaman

Salaisen, se esil' nyt pysyy

Kaunosiel' vapahtaja, otat kätösein

 

ja Haha! Sydän sydämeen

SuurLempi Lepattava

Liplattavan tyyni, Jälkeen keinuttelevan kyydin

Tietoinen kokovartalotyyli

Ja ne muodot tyhjyydest! Ah, aploodeeraa koko Kosmos

edes silmien säteiden. Se nauru

Miten Zen On

Tän Naisihmeisen välitön rehellisyys

Oiwa HoiwaWietti

Koruton

Hänen äidillisen sylin lämmös Rakkaus

Isolla R:llä on

Nauru, vapautus. Ääni, Siunaa Sielu

Liikahdus

Rakkaan nimi kirjattu ikiaisesti

 

PlutoniumPetroolina Sydämmein ydinvoimalan Reaktorissa

Eloilo tutustuessani Itseeni

Kaut' Sieluperheeni

Petrov om Petrol

Purkautuu & Avautuu

Välillä

Ikuisuuden Todistaman hetken

Kivun pisteellä

Paljon kerrottavaa

Ilman sanoja

Huoahtaa, vavahduttaa

Mitä näkyy peilillä?

Pinnalla Naamareita

Narrilla Naurunalaisia rooleja

Hiuksenhienon hennon syvimmällä

Havaitsija

Kokien Pimeyden sekä Valkeuden

Hyväksyen 
Nuppu Tuhatteräiseen

Puhjeten

Olen Mitä Olen

Olen Mitä Olen

Antaudu! Antaudu! Antaudu!

Ja joen Virtaus Löytää

Uudet Uomat

Virtaus Vapaana

Lataus Antautuneena

Purkautuu. Sopiva Toimen Loimi

Kehittävä Ilmaus Rakentavasti Toimii

Kaikki Unohtuu

Iäisyyden Ajattomas Ikihetkes

Soi Siis Sielu

Näin Selityy Kirkkaus

Silmien

Paine Hiotunut

Valtavan vapauttava Valo

Kasvaneet siivet

Hengen Ikiairut

Kahden Yhtyminen

Viiltää lävitsein kaipuu

Vuodattaen Työ Tapahtuu

Aie palaa Sydänliekkii

Elon Legorakennelma

Tahtoni tekevi, Mieleni Leikkivi

Kangistuneena lävistäen sisään

Antautuen hautautuen Tanssivi

Punaisia, Sinisiä

Yhdyimme Valtavan Elävinä

Henkäys silmiesi palossa

Miehiä, Naisia.

Kaikkeuden Sylissä Jalossa

Tämän hetken todistamme

Rakkauden Ikiaikaisessa

Avaruudessa

Jokainen voihkaus. Lähemmäs

Näin synnymme uudestaan

Ja kuolemme Ilossa

Kotiin

Oma sisäinen loistos arvokkaampaa kuin miljoona timanttia

Polulla sateenkaari harmonisoituu siittäen Toivoa

Kuuntele tyhjyyden hiljaisia Valaisevia kuiskauksia

Näe sisimmän ykseys-yhteyden salaisuuksia

Sinä olet minä. Minä olen sinä

Henkevä suuryhteys, Kaikk’ ja ei mitään

Olemas oleva on siinä

Kunnes kahdest’ tulee Yksi

Mikään ei Itseensä vihkiytymistä ennen riitä

Ja siitäkään kasvu ei lopeta itämistään

On mitä On

Löytynyt, kypsynyt

Maailmanpuu pystys nyt

Ennen eksynyt

Iäsyydessä syttynyt Ikilyhdyt

Kristallist’ Ydint aina Ilmentynyt

Polku Itseen uskolla löytynyt

Olet ikuisesti suojattu ja rakas

Vaikeuksien kaut’ löysit polun takas

Kotiin, Kotiin, Kotiin…….

Lepopaikka

Kun hengitys, hiljainen, tasapainon suo
Opastaa keveys mut ikuisen rauhan luo
Löytyi sydämestäin salainen sopukka
Uskoavaimeni hiljaa tiirikoi, turha hoputtaa

Pillipiipari puhaltaa elämän kukkaa
Levänneeseen saa taas sukeltaa
Se on suuri se valtameresi sisin
Rakkauden valo on se voimist' väkevin

Avautumalla antaudut, sulavasti, myötä säkenöivien säkeiden
Ihmispienoinen kuva koko kosmoksen
Kevennä, naura, terveellistä täysjyväkauraa
Sisältää kerroksii, kuten sydämmesi ydin

Löysin lepopaikan, paikoista pyhin
Olen vahvasti ja kaikk' on hyvin
Lepopaikka leikkauspiste kahden spiraalin
Muuttuvaa, Ei ole puutuvaa ku palaa ikiliekki virtaava

Rauhan manifesti

On olemas Kaikkien välinen yhteys
Kuin ilmakehästä hengittämämme ilma
Yhdistäen meidät kaikki suureksi kokonaisuudeksi,
Vapaan tahdon mukaiseksi muurahaiskeoksi

Yksilön pyyteetön palvelunhalu ja kasvun aie
Ihmiskunnan ja koko Kosmoksen kunniaksi
lähettää Rakentavia ja Harmonisoivia
väreitä koko ihmiskunnan mereen

On kuin merenrantaan nousisi vedest'
vahvoja kiviä, pysyen paikallaan tyynenä
oli sää mikä hyvänsä kaikkeudellisessa meressä

Se on ihmisyksilö, joka on löytänyt
sydämmensä pyhän liekin sekä rauhan
Näin hän vaikuttaa koko mereen
ja ravitsee olemuksellaan hyväksyen,
tasapainottaen sekä pyyteettömästi Rakastaen

Valkoisen lootuksen laulu

Valkoisen Lootuksen puhjetessa kukkaansa,
kutsuu kaikkeuden armo puutarhaansa
Ja katso, kuule Maailmanpuussa olemuksesi ikuisuutta
Maallisen Maan ja Taivaallisen Taivaan leikkauspisteessä,

sinä Itse

Luoja Luojan Loimessa
Valon Kutoja Ykseydessä
Julistaen äänettömästi kasvua Äärettömyydessä
Ja Totuus olet sinä Itse
Ollen, mitä on. Sinä, minä, hän
Kaiken koetun täyttämän, 
kunnes tuskan ja harhan maku hedelmän
ei tarjoa Sydämmellesi täyttymystä

Mutta Ah, jokainen kivun kyynel
virittää moniulotteisuutesi, kunnes Soi Kirkkauden Korkea Sävel
Rauhansa hiljentämällä antautuu Elämän ikuiseen virtaukseen
ja kuullen sen Laulun Valkoisen Lootuksen
Ihmeellisen, Sydämmen Tien Itsensä Ytimeen
Sulautuen Kaikkeudelliseen Kosmiseen
Rakkauteen, Rakkauteen, Rakkauteen

WaloWoima

Valtavassa Voiman Veistossa
Vaatimaton
Muotoutuu Mukautuva Meri
Kera Hyväksyvän Aallokon
Tapahtukoon Tuulen Väre
Heinänkorsillain
Ilkialastoman Hipiäin
Huuhtelee Sydämmein Syke Vain
Hymisee Ikiaikaist’ hehkuvaa
KiitosAvain
Pimeyden Varjoista Väkevän Hain
Ihmeellisen WaloWoiman Lahjaks’ Sain