Sä

Sä kuin mantelimaito. Valkoista olemusta. 

Puhdistavaa, niin virkistävää.

Siihen tumma kaakaorakkauteni sekoitettuna. Syntyi täyteläisen tähdellinen, tavallaan täydellinen lemmen eliksiiri

Tuomaan lämpöisiä tuulahduksia eloni hetkiin 

Muistan ikuisesti miten upposin, 

miten putosin, 

miten kosketin

Sielun halaus

Sinun pysäyttävän tuttuihin silmiin

Tuntuu, että ennenkin kelattu tätä Ranskalaiselta taidefilmin tuoksuista ytimellistä sydänolemusta. 

Entisen, nykyisen ja tulevan

Kaiken Ikuisuuden filmikelaa

Sillä aika katosi, tuoksussas

Sillä kiire kuoli, sulossas'

halajaisin nukahtaa ja herätä alastoman hipiäsi vierestä ja aamupalaksi sieraimet imisivät Lehtien ja kotikutoisen pölyn tuulahdusta Luonnollista, hiuksies hajua. 

Sielunsisko, 

sait mut värisemään, itkemään, tärisemään, 

silmiini pilkettä yhä vaan enemmän ja enemmän,

Opetat pyyteettömästi Rakastamaan ja sydäntäin korkeaan 

Enkellauluun virittämään