Valkoisen Lootuksen puhjetessa kukkaansa,
kutsuu kaikkeuden armo puutarhaansa
Ja katso, kuule Maailmanpuussa olemuksesi ikuisuutta
Maallisen Maan ja Taivaallisen Taivaan leikkauspisteessä,
sinä Itse
Luoja Luojan Loimessa
Valon Kutoja Ykseydessä
Julistaen äänettömästi kasvua Äärettömyydessä
Ja Totuus olet sinä Itse
Ollen, mitä on. Sinä, minä, hän
Kaiken koetun täyttämän,
kunnes tuskan ja harhan maku hedelmän
ei tarjoa Sydämmellesi täyttymystä
Mutta Ah, jokainen kivun kyynel
virittää moniulotteisuutesi, kunnes Soi Kirkkauden Korkea Sävel
Rauhansa hiljentämällä antautuu Elämän ikuiseen virtaukseen
ja kuullen sen Laulun Valkoisen Lootuksen
Ihmeellisen, Sydämmen Tien Itsensä Ytimeen
Sulautuen Kaikkeudelliseen Kosmiseen
Rakkauteen, Rakkauteen, Rakkauteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti