Ohimeneväksi

Prisma piirittää jokaista iiristä

tunnitonta tunnelia, 

jonka dialogina aamuauringon rakastelu havahduttaa

yhä virittyvämpään aikaan,

kuun kaarien kauriinjuoksuun

leijonanharjainen kvasihologrammi

koteloituu

tyynen tuntevaan

valon kuiskaus piirtää iltaan

säyseyteen silittyviä

sävysyvyyden siivillä

selittämätöntä selittäviä

arjen harmaa kuninkaallisessa

loistossaan

untuva kelluvana linjautumisena

on kuin on

pelipeilien pastellitulkintaan

ajautunut irtopuu virran ravistelemana

taivas kirkkaudessaan tuulten myötä

jokayönä

mitä tahansa heijastuu,

se muutoksessa rakastetaan

kohdalleen eläväksi

ohimeneväksi

Sarastavat Kaaret

Esikoisrunoteos on nyt synnytetty ja ulkona elossa virkeänä!

Aikamoinen matka ollut runojen parissa. Tässä on yksi unelma saavutettuna. 

Teoksessa 71 runoa.

Kiitos Mediapinnalle, läheisille ja raakasuklaalle :)

Saatavilla allekirjoittaneelta ja Mediapinnalta.

 

Me Pisarsotilaat

Yhäkö me
laahaamme ylänköjen ylösnousuissa
vastaamme maanjäristyksen 
vaativaan halkeilevaan järjestykseen
joka loistaa
kuin pelargoniat syyssateessa

Taivaan kyynelehdinnässä
kynttilän halkoma
avaruus
osoittaa kirkkaammat
pellon huokailemat
aallot, meille myötäilevät

Yhäkö me hukumme
hymyhuulten avaamiin
huokailuihin

Me, pisarsotilaat tinatta

Pulppuilevaan

Keventyäkseen herkistymiseen,

kuullakseen lintujen laulusta kaikessa kaikuvan

syntymättömän musiikin

Harmonia ei täytä avaruutta,

syyttä sen sisältää

seuravaan pää hiljennetään

polariteetit pelkistyvät

pikkumyymaiseksi maisemaksi

Puu palautuu alkujuureensa

neliöiden neliöön

luottamuksen elektronisuihkuun

kanssadiplomatian kansaan

symbioottiseen mykorritsaan

jättiläisen vatsaan

kolmeen sanaan

Kiitos Rakas Anteeksi

Eväiksi, kehollistuman saatteeksi

senpäivään sulautunut

hiuksikosta hoksaava karsikko

vetteistyy

palava meri

pulppuavaan

Minuun-Teen

Tynnyreittäin hyrrät
heräävät rähmäsilmäisinä hyräilemään
suufilaisia vihreyksiä, vilisevinä
viivoittuu
koottu kenttä
eivät koot puhu enää merten metreissä

mahtuu minuun

Ripsille satamaan
vuoristopuroja, ruostuttamaan
kun kupari johtaa, elävöittävä kohtaa
hohdolleen valon hautajaisissa
karttakepit, nimetön mandoliini ja kolme käärmettä

tarjotaan minuun

Nouse alkuperän tulileikki,
hetki, sitten ja nyt, pisaroituva
lumoutuva
nouse päätöspiste sekä silinteri
kaari kantaa kantapaikkaan
kalenterissa hiukset rakentavat zeppeliinin
lentokuvitettuna

uinuva nukkuu minuun
minävetteistyn
hukkuvaan

Unten Liike

olipa kerran mahti nimellä
tavujen välistä, se lausumattomuus
katsoa silmälasimaisesti
syvämielellä

kuuluuko pala
peliin, yhteisesti
heijastuneeseen peiliin

kysyy kengänkopse
ja
kanjonimainen kaiku punahiekassa
kuuluvan kissaviiksikarva
saattaa särähtää kuinka kuin kyyn kieli
hiiren sydänliikkeessä
syödä hetkeä, juoda nuortavanhaa
yksi on kaksi
matemaattisesti myötälepäävälle
hän, joka kättelee hikeänsä niistäen
taas tässä, eritteitä herättämässä
me olemme, me olemme
yksi satukansa

millainen uni tänään?

The Arctic Bramble of Agape

Every set of your tapping 

 

In a flash of your presence

The breath talks silently like you do

The way is the heart

To flow with agape is to let it live

Fluctuations hum with the wind

 

Like the great drum in a loving spin

The movement, the stillness 

The field is sowed there's 

Nothing to grasp

Everything to love as it grows