katu on taikamatto
lentämiseen vaadittava taikasana
äänettömän kuiskaus
kauan sitten unohdetuista
löytämisen heleys häilyy
löydetystä askeleesta
polven kulkuväylä
on liikeradan myötäilyssä
silitysliikkeen tienviitat
sirkkalehteiset purjelentokoneet
kämmeneistä kuoriutuu
isokaijanen
sydän varmana kuin rakastunut rauta
mitä väliä ruosteella on?
jos vielä sykkii
sykkien kuin itse elämä
pyöreissä kiertokuluissa
kulmat, nuo muistot
hiovat hioutuvaa ajattoman kuvaa
hihkaise kerran,
hihkaise läpi koko hengittävän
hilpeät kutsut
ja sinut on kutsuttu
jos kutsut
itseäsi lähelle nyt
kokemaan, tuntemaan, rakastamaan
rakkaus ravistelee taivasta päällä maan
Mitä on olla kuin aamu vasta kylpeneenä?
